Hacklin, Anni

Anni Sylvia Hacklin (os. Rautsi) syntyi 29.4.1913 Turussa.

Keväällä 1941 Anni Hacklin oli talousopettajaharjoittelijana Seppälän kotitalouskoululla Kajaanin lähellä. Harjoittelu oli pakollinen osa kotitalousopettajatutkintoa. Sodan alettua otettiin kotitalouskoulu reserviläisten kokoontumiskeskukseksi ja oppilaat lähetettiin kotiin. Ennen lähtöään Hacklin oli mukana paikallisten lottien kanssa muonittamassa reserviin kutsutut.

Hacklin matkusti Kajaanista Turkuun ja ilmoittautui komennukselle. Hän sai komennuksen pari päivää aikaisemmin perustettuun Maarianhaminan rajatoimistoon. Lotat ja Alfalavalit lähetettiin Turusta ja kanttiinitoiminta pantiin alkuun heti.  Anni Hacklin oli ryhmäpäällikkönä järjestämässä muonitusta ja neuvomassa lottia. Emäntien ja keittäjien opastusta ja neuvontaa riitti samoin kuin huolien selvittelyä. Anni sai välillä itsekin olla kauhan varressa tai paistoksia tekemässä. Ahvenanmaalla pommitukset ja sota olivat kaukana. Sodasta kuitenkin muistutti Turun lehtien koko sivunmittaiset kaatuneiden kuolinilmoitukset.

Elokuussa kotitalouskoulun oppilaat kutsuttiin takaisin, kun koulun toiminta aloitettiin uudelleen. Annikin sai todistuksensa lokakuussa 1941 ja matkusti sitten Turkuun uutta komennusta varten. Tällä kertaa määränpääksi tuli Äänislinna. Junamatka Äänislinnaan kesti kuusi vuorokautta ja lotille oli varattu oma kolmannen luokan vaunu puupenkkeineen. Monet lotat olivat Annille tuttuja jo talvisodan ajoilta. Äänislinnassa pakkanen paukkui ja lumi peitti valtauksen ja hävityksen jäljet. Muonitustyöt alkoivat ”Tsekan” palatsiksi kutsutun kolmikerroksisen kivitalon takapihalla olevassa matalassa keittiörakennuksessa. Ensimmäiset yöt lotat viettivät KGP:n huoneiden lattialla, mutta pian lotille järjestettiin majoitus läheiseen puutaloon. Asuntolassa lotat nukkuivat laudoista kyhätyillä kerrossängyillä ohuilla olkipatjoilla. Annista oli inhottavaa herätä yöllä luteen haju nenässään. Pikkuhiljaa tilat saatiin siistimmiksi ja päästiin eroon ainakin osasta syöpäläisarmeijaa. Lotat perustivat Äänislinnaan mahdollisimman pian kanttiinin, jossa miehet saattoivat viettää iltojaan.

Hacklin sai siirron Äänilinnan rajatoimistoon Aunuksen rakennuspiirin muonituspäälliköksi. Piiri aloitti työnsä heti tammikuussa 1942. Työvoimaksi siirrettiin linnoitusyksiköitä ja syyskuussa kokonaisvahvuus oli jo 1000 miestä. Myös lottia tarvittiin lisää muonitusvahvuuden mukaan. Tärkeimpiä työkohtia olivat hävitetyt voimalaitokset, joista osasta oli koneet viety pois. Sahat oli myös saatava pyörimään ja rakennettava uusia, koska lautoja tarvittiin todella paljon eri majoitus- ja huoltorakennuksiin. Työkohtia oli eri puolilla kaupunkia. Lotat pääsivät nyt kiinteisiin asumuksiin ja lottaloihin.

Rajatoimiston työ lisääntyi myöhemmin, kun siihen liitettiin Itä-Karjalan rautateiden liikennejaksoon kuuluvien asemien ja henkilökunnan muonitus. Rajatoimisto sai oikeuden perustaa myös hotelleja ja niitä perustettiin Aunukseen, Karhumäkeen ja Äänilinnaan. Hotelleista ensimmäinen oli Lottahovi, josta oltiin kovin onnellisia ja ylpeitä. Äänilinnaan alkoi virrata väkeä vähän joka puolelta Suomea ja Fanny Luukkonenkin saapui rajatoimistoon tervehtimään Äänilinnan lottia.

Anni Hacklin sai harmikseen uuden komennuksen Uuksuun. Länsi-Syvärillä oli armeija kaikkinainen huolto sekä haavoittuneiden kuljetus etenkin kelirikkoaikoina suurissa vaikeuksissa. Tiet olivat kurjassa kunnossa. Laatokan rantamille siirrettiin junakuljetuksina eri puolita Itä-Karjalaa viisi linnoituspataljoonaa rakentamaan 110 kilometriä pitkää rautatietä Uuksusta Mäkriälle. Muutto merkitsi lotille jälleen pahvitelttoja ja parakkeja sekä asuntoloiksi että keittoloiksi.  Tuttu työ jatkui uusissa maisemissa.

Rajatoimiston lottien tehtävänä oli muun muassa lottien tilaaminen ja vaihto sekä vuodesta 1943 lähtien lotat saivat 10 vuorokauden loman kolmen kuukauden työn jälkeen, litterat lomia varten kirjoitettiin rajatoimistossa. Kaksi kertaa kuukaudessa lottien oli ajettava häkäpönttöautolla Sortavalaan viemään muonituksesta ja kanttiinitoiminnasta saadut rahat pankkiin. Tie oli mutkikasta ja mäkistä, auto oli kovilla varsinkin liukkailla kevätkeleillä ja kesärenkailla. Ainakin kerran eräs mäki oli voittamaton ja lähellä olleet sotavangit auttoivat työntämään auton mäen päälle ja matka Uuksuun saattoi jatkua.

Junaradan valmistuttua sai Anni komennuksen Mammon päärajatoimistoon Viipuriin. Lähtiessään Uuksusta olivat lotat järjestänet Annille läksiäisjuhlan ja lauloivat hänelle myös laulun. Vuoden 1943 alusta linnoitusjoukkojen toiminnan painopiste siirtyi jälleen linnoitustöihin Aunukseen, Maaselän ja Karjalan kannakselle. Lotat pyrittiin asemasodan vallitessa sijoittamaan parakkeihin tai jopa taloihin. Linnoituslottien perääntymisvaiheen aikana taaksepäin siirtyminen sujui rauhallisesti. Annille sodan henkisesti raskain muisto oli matka Viipurista Luumäelle juhannuksena 1944. Maantietä vaelsivat melko sekavassa tungoksessa kuorma- ja pikkuautot sekä hevoset kuormineen. Eteneminen eteni karjan kulkuvauhdilla ja välillä kulkijat pysähtyivät tienvarsille levähtämään ja lehmät syömään vihreätä ruohoa

Linnoituslotat jatkoivat työtään Salpalinjalla. Miehiä siellä lisättiin ja tietysti myös lottia tarvittiin lisää, kanttiineista saatiinkin apuvoimia. Lotat auttoivat myös siirtoväen muonituksessa ja missä vain apua kaivattiin. Lotta Svärd -järjestö lakkautettiin marraskuussa 1944 ja lotat saivat lähteä lomalle kahden viikon lomarahat taskussa. Matka kotiin alkoi riisutuissa harmaissa mekoissa, merkit taskussa.

Anni Hacklin toimi sotien jälkeen kotitalousopettajana. Hän avioitui Jaakko Hacklinin kanssa ja he saivat neljä lasta.