Kanerva, Irene

Irene Kanerva liittyi pikkulottiin vuonna 1939 ollessaan 14-15-vuotias. Suvun kaikki naiset kuuluivat Lottajärjestöön. Kanerva olisi halunnut ryhtyä ilmavalvontalotaksi, mutta oli tehtävään liian nuori. Hänen isoisänsä toimi kauppiaana Rovaniemellä ja isä oli reserviläinen ja toimi kokkina Petsamossa.

Rovaniemellä lotat kokoontuivat aina torstaisin ja heille jaettiin tehtäviä. Kanerva auttoi mittaamaan polttopuita, jotka pilkottiin ja vietiin suojeluskuntatalolle ja niitä tarvitseville perheille. Hän oli myös leikkaamassa lumipukukankaita, joista lotat sitten ompelivat lumipukuja. Suojeluskuntatalolla oli ainakin kymmenen lottaa ompelukoneiden ääressä ja töitä tehtiin kovalla vauhdilla. Ylimääräisistä kankaista tehtiin lumipukuihin tasku, johon mahtui tupakka-aski ja tulitikut. Myös huppuja tehtiin eikä minkään annettu mennä hukkaan. Työtä tehtiin usein iltaisin kuudesta yhteentoista ja päivisin oli suojeluskuntatalo muussa käytössä.

Kanerva auttoi myös purkamaan vanhoja kaulaliinoja ja muista villavaatteita, joista tehtiin uusia käsineitä rintamalle. Hän oli myös paketoimassa paketteja ja keräsi lumppuja. Pikkulotille järjestettiin myös ensiapukursseja. Kanerva oli innostunut kaikesta ja kova tekemään töitä. Vaikka perheellä oli kotiapulainen, oli hänellä silti kotitöitä tehtävänään lottatehtävien ohella. Tässä kiireessä koulu jäi taka-alalle.

Vuonna 1941 Kanerva osallistui maaottelumarssiin Ruotsin lottien haastaessa Suomen lotat kisaamaan. Kilpailussa käveltiin yhteensä 10km. Suomen lotat voittivat marssin vuonna 1941. Kanervalla on vieläkin marssimerkki tallella. Samana vuonna Kanerva osallistui 2-3 viikkoa kestävälle lottaleirille. Leirillä nukuttiin teltoissa metsässä ja aamuisin käytiin uimassa. Leirillä opeteltiin lottatehtäviä kuten haavojen sitomista.

Välirauhan aikana Kanerva meni sotilaspoikana toimivan sukulaisensa kanssa myymään kirjoitusvälineitä sairaalaan. Sairaalassa piti liikkua hyvin hiljaa sukkasillaan eikä saanut kolistella. Hänen isoisänsä oli myös antanut tarkat ohjeet siitä, että tuotteet piti myydä kaupan hinnoilla eikä mistään ostoksesta saanut ottaa ylimääräistä maksua.

Vuonna 1944 tuotiin Rovaniemelle haavoittuneita Karjalasta. Kanervan täti toimi lääkintälottana. Kanervan perhe asui lähellä rautatieasemaa ja Irene lähti tätinsä kanssa auttamaan haavoittuneita. He jakoivat sotilaille mustaviinimarjamehuja ja keksejä. Erityisesti mieleen oli jäänyt sotilas, jonka jalat olivat haavoittuneet. Kanerva korjasi sotilaan tyynyä, tarjosi mehua ja rohkaisevia sanoja. Sairaala oli melko lähellä rautatieasemaa. Oli kuuma päivä ja elokuun alku. Lottapuvun hihoja ei yleensä saanut kääriä, mutta Kanerva huomasi monien vanhempien lottien käärineen hihansa. Hän päätti kumminkin sinnitellä eikä käärinyt omiaan.

Irene Kanerva oli hyvä ystävä Fanni Luukkosen veljen tyttären Marja-Liisa Heikkisen (os. Luukkosen) tyttären Railin kanssa ja pääsi myös vierailemaan Luukkosten kesämökillä Iin Kirkkosaarella. Saaren olivat ostaneet Fanni Luukkosen vanhemmat eikä sinne kuka tahansa päässyt vierailemaan. Hän vietti siellä muun muassa yhden juhannuksen Railin kanssa lukien Anni Swanin satuja ja lukuisia eri aikakausilehtiä.

Lapin sodan syttyessä lähti Kanervan perhe evakkoon Ruotsiin. Paeta piti pommikoneiden pelossa metsien kautta. Koti Rovaniemellä poltettiin ja samalla tuhoutui vanha omaisuus ja lottapuku. Järjestön lakkauttamisen jälkeen tuntui pahalta, kun lotista ei saanut lainkaan puhua. Järjestö oli hyvin energinen ja se vaikutti monien elämään hyvällä tavalla. Irene Kanerva olisi halunnut mukaan muonittamaan Rovaniemelle Lapin jälleenrakentamista, mutta hän ei ollut siihenkään sopivan ikäinen. Sotien jälkeen Kanerva on kuulunut Turussa ja Helsingissä rintamanaisiin.