Me kantajat – reput, salkut, laukut

”Kannan Kassia ja Lasta…” lauloi Eija Ahvo 1980-luvulla. Suomalaisen naisen elämään ja ihmiselämään yleensäkin kuuluu paljon kantamista ja kantovälineitä. Esiäideillämme oli selässään tuohikontti. Piikatyttö kantoivat vähäistä omaisuuttaan nyytissä. suurempi määrä tavaraa kulki matka-arkussa.

Itsenäistyneessä Suomessa naisilla oli käytössä jo monenlaisia kantovälineitä. Tuohikontista oli siirrytty nahkaisiin tai kosteutta kestävistä kankaista valmistettuihin reppuihin. Lääkärin ja kätilön tunnisti erityisestä lääkärinlaukusta. Virkanaiset kantoivat asiapapereitaan salkussa. Käsilaukussa olivat avaimet, rahakukkaro, kampa ja peili ja muuta pientä tarpeellista. Sodan aikana naisilla saattoi olla käsilaukun lisäksi olalla kaasunaamari omassa kantopussissaan. Pitemmille matkoille varustauduttiin vaneri- tai nahkamatkalaukulla.

Sotien jälkeen kantovälineet eri tarkoituksiin ovat vain lisääntyneet. Ruokakaupassa tarvitaan kauppakassia, joka on ollut 1960-luvulta lähtien yhä useammin muovikassi. Opiskelijat ovat kantaneet kirjojaan muodin mukaan joko olkalaukussa tai repussa. Urheiluvälineille, kameroille ja tietokoneille on olemassa omat laukkunsa. Harvalla naisella on vain yksi käsilaukku.

Lottamuseon kokoelmista löytyy monenlaisia kantovälineitä kontista lähtien. Tuohikontteja ja tuohesta tai puusta valmistettuja käsilaukkuja tehtiin rintamalla puhdetöinä asemasodan aikana vuosina 1942-1943. Puisia matka-arkkuja käyttivät viime sotien aikana niin lotat kuin evakot. Yhteyslotilla oli vaneri- ja nahkamatkalaukkuja. Lääkintäpäälliköt ja kouluttajat tarvitsivat tilavamman ja tukevamman lääkärinlaukun. Lääkintälotilla oli pienempiä punaisella ristillä varustettuja olkalaukkuja.

Kuva: Varhaisia lottia, todennäköisesti lääkintälottia, junamatkalla. Tavarat on pakattu vanerimatkalaukkuun ja perinteiseen lääkärinlaukkuun.

Kuvat: Lottien lääkintälaukkuja. Tukeva lääkintälaukku, jonka sisältö on laukussa tallella, on kuulunut Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunnan jäsenelle ja varusjaoston päällikölle Varma Hornborgille. Myös olkalaukkumallia oleva lääkintälaukku, johon on ommeltu käsin Lotta Svärd osastoa osoittava merkintä LS nro 1, on Varma Hornborgin.

Lottareput ja lottasalkut

Lottapuvun käyttöä koskevissa ohjeissa kielletään käsilaukun käyttäminen lottapuvun kanssa. Retkeillessään ja komennuksilla lotat käyttivät reppua. Lottien kävelysuoritusmerkkiin kuului, että matka suoritettiin kolmen kilon painoisen repun kanssa. Lottajärjestöltä sai ostaa reppuja.
Komennukselle lähtevät lotat ompelivat reppuaan varten sisäpussin. Se oli moniosainen lokerikko, jonka pussit oli varattu alusvaatteille, työasulle, lottapuvulle, varakengille, likaisille vaatteille, peseytymistarvikkeille, rautaisannokselle elintarvikkeita, ruokailuvälineille ja juoma-astialle.

Lottajohtajat ja -kouluttajat kantoivat asiapapereitaan lottasalkussa. Salkku oli mustaa nahkaa.

Kuva: Lottia reppuineen suorittamassa kävelymerkkiä.

Kuva: Lotan reppu on kuulunut toimistolottana ja kanslia-apulaisena toimineelle Aino-Tytti Hanstelle. Repun olkaimessa on omistajan nimi ja yksikön numero 2600/5Kpk. Aino-Tytti kuului Lotta Svärd Mikkelin kaupunkiosaston keräys- ja kansliajaostoon. Jatkosodan aikana hän oli kenttälotta ja toimi kanslia-apulaisena I Armeijakunnan esikunnassa. Lottamuseon kokoelmat.

Kuva: Lottasalkku. Lottamuseon kokoelmat.

Kuva: Fanni Luukkonen salkkuineen puistonpenkillä sanomalehteen syventyneenä. .Lottamuseon kokoelmat