LOTTAMUSEO

Lottamuseo sijaitsee Tuusulan Rantatiellä Syvärannan tilalla. Syvärannan tilan vaiheikkaasta historiasta kertoo Elämää Syvärannassa -verkkonäyttely.

Rakennusvaihe

Syvärannan vanha päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1947. Lottajärjestön huolto- ja avustustyötä jatkamaan perustettu Suomen Naisten Huoltosäätiö teki 1990-luvun alussa päätöksen uuden päärakennuksen, Lottakodin, rakentamisesta Syvärannan tontille. Ajatus Lottakodin rakentamisesta oli alun perin Suomen Naisten Huoltosäätiön puheenjohtajan Tellervo Hakkaraisen. Uuden rakennuksen suunnittelusta valittiin vastaamaan arkkitehtipariskunta Irmeli ja Markus Visanti. Arkkitehtipariskunnan ajatuksena oli alusta lähtien, että uudisrakennuksen ulkoasu noudattelisi tyylillisesti Syvärannan vanhaa huvilaa.

Varsinaiset rakennustyöt päästiin aloittamaan kesäkuussa 1994. Päärakennuksen lisäksi säätiö rakennutti tontille kuusi pientaloa, joiden vuokratuloista odotettiin apua Lottakodin toimintakulujen kattamiseen. Edellisen päärakennuksen tulipalosta otettiin opiksi: vaikka pintamateriaalina säilyi puu, rakennus tehtiin betonista ja väliseinät tiilestä.

Näyttely

Nimensä mukaisesti Lottakodin ajatuksena oli tarjota entisille lotille ja pikkulotille Syvärannassa kodinomainen paikka, jossa he voisivat tavata toisiaan ja muistella menneitä. Alusta lähtien puhuttiin myös Lottamuseosta, mutta silloin ei vielä tiedetty, millaisen haasteen museotoiminta toisi tullessaan. Yleisölle avattavan näyttelyn lisäksi tarvittiin asianmukaiset esinevarastot ja dokumenttiarkistot, riittävä määrä työhuoneita, esineiden luettelointi-, kuvaus- tai konservointitiloja sekä osaavaa henkilökuntaa.

Marraskuussa 1994 Suomen Naisten Huoltosäätiö nimesi erillisen museotoimikunnan, jonka tehtävänä oli osallistua uuden rakennuksen suunnitteluun ja ideoida tulevaa toimintaa. Pääosa toimikunnan jäsenistä oli entisiä lottia. Kun toimikunta piti helmikuussa 1996 viimeisen kokouksensa oli näyttelyn tekstit kirjoitettu ja kuvat sekä esineet näyttelyä varten valittu. Näyttely toteutui siis pitkälti entisten lottien ideoimana ja asiantuntemuksella.

Museaalista asiantuntemusta saatiin Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon toiminnanjohtaja Marja-Liisa Haverilta. Börje Rajalin, kokenut näyttelyarkkitehti, palkittu teollinen muotoilija, Kalevala Korun taiteellinen johtaja ja Taideteollisen oppilaitoksen yliopettaja vastasi näyttelyn yleisilmeestä muun muassa kuvataulujen lay-outista ja tarvittavien vitriinien suunnittelusta.

Esineistö

Museoesineet näyttelyyn saatiin esinelahjoituksina. Kesällä 1995 esinelahjoituksia pyydettiin Sotaveteraanilehdessä, Itä-Hämeessä ja Keski-Uusimaassa julkaistuissa ilmoituksissa. Kaikki lahjoitetut esineet otettiin vastaan ja pian Lottakodin luentosali täyttyi pahvilaatikoista ja tavaroista. Lahjoituksena tulevien esineiden määrään ei ollut osattu varautua, joten esineiden perustiedot saattoivat tulla kirjatuksi puutteellisesti. Lottakodin oppaat luetteloivat esineitä ja dokumentteja aina opastuksien lomassa.

Täydennystä esineistöön saatiin suuri määrä Suomen Naisten Huoltosäätiöltä, jonka kokoelmia siirrettiin Mannerheimintieltä Syvärantaan. Esinelainoja näyttelyä varten saatiin muun muassa Tuusulan taistelukoululta, Sotamuseolta, Sotilaslääketieteenmuseosta ja Työmaahuollon eläkesäätiöltä.

Alkuvuosien toimintaa

Rakennuksen valmistuminen viivästyi hieman. Alun perin tavoitteena oli, että se valmistuisi vuonna 1994, kun Suomen Naisten Huoltosäätiön perustamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Lopulta Lottakodin avajaisia vietettiin Lotan päivänä 12.5.1996. Ensimmäisen virallisen aukiolopäivän kävijämäärä oli 500 henkilöä. Seuraavana vuonna kävijöitä oli 20 503 henkilöä ja museon 100 000. vieras kukitettiin vuonna 2001.

Ensimmäisten joukossa Lottakotiin tulivat tutustumaan lottaperinneyhdistykset, maatalousnaiset, sotaveteraanit ja sotilaskotisisaret. Usein ryhmissä oli mukana lakkautetun lottajärjestön jäseniä. Monelle museovieraalle saattoi kokemus olla rankkakin: miten puhua asioista, joista oli joutunut vaikenemaan vuosikymmeniä. Monella museovierailijalla oli siis omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Alusta lähtien haluttiin Lottakodin tiloja käyttää aktiivisesti: pysyvän näyttelyn lisäksi suunniteltiin vaihtuvia näyttelyitä ja erilaisia iltatilaisuuksia. Tiloja tarjottiin myös vuokrattaviksi ulkopuolisille. Lottakodin ohjelmatoimikunta kokoontui vuosina 1996-2001 ideoimaan museon ilta- ja juhlatilaisuuksia.

Museotoiminta ammatillistuu

Museovierailijoita hämmensi se, että Syvärannan Lottakodin lisäksi Hyrylässä oli myös Suomen Naisten Huoltosäätiön rakennuttama senioritalo Tuusulan Lottakoti. Sekaannusten välttämiseksi Syvärannan Lottakodin nimi muutettiin vuonna 2000 Syvärannan Lottamuseoksi ja vuonna 2012 nimi lyhennettiin vielä Lottamuseoksi. Museolle palkattiin museoalan koulutusta saaneita henkilöitä ja museotoiminnan ammatillisuus alkoi korostua. Lottamuseo hyväksyttiin Suomen museoliiton jäseneksi vuonna 2010.

Koko museotoiminnan pohjan luovat kattavat, asianmukaisesti hoidetut, dokumentoidut ja luetteloidut kokoelmat. Museo tutkii kokoelmiaan itse ja mahdollistaa myös niiden ulkopuolisen tutkimuskäytön. Lottamuseo asettaa kokoelmansa asiakkaiden ulottuville monenlaisina tuotteina; näistä näyttelyt verkossa ja museolla ovat näkyvin muoto. Lottamuseon esinekokoelmassa pääosassa ovat lottapuvut ja muut erilaiset Lottajärjestöön liittyvät tekstiilit. Lisäksi kokoelmasta löytyy paljon lottatoimintaan liittyviä merkkejä ja mitaleita sekä astioita.

Lottamuseon arkisto sisältää puolestaan yksittäisten lottina toimineiden naisten henkilökohtaista materiaalia, kuten päiväkirjoja ja kirjeitä. Arkistoon kuuluu myös Työmaahuolto Oy:n ja Suomen Naisten Huoltosäätiön materiaalia sekä haastattelukokoelma. Kuva-arkistossa on yli 22 000 valokuvaa. Kuvat ovat pääasiassa lottatoimintaan liittyviä mutta joukossa on myös yleisempää sota-aikaan ja -toimintaan liittyvää materiaalia.

Lottamuseon esine- ja asiakirjakokoelmat inventoitiin vuosina 2016-2017. Vuosien 2018-2019 aikana esinekokoelma siirretään uusiin ja entistä asianmukaisempiin säilytystiloihin.

Taloa remontoidaan

Lottamuseon näyttelyn tekstejä ja valokuvia uusittiin vuonna 2001, samalla museolle hankittiin uusia vitriinejä. Torniin saatiin lainaksi pienoislentokone ja sen seinille kiinnitettiin ilmapuolustukseen liittyviä valokuvia. Kaksi vuotta myöhemmin torni jouduttiin sulkemaan yleisöltä hyönteisongelmien vuoksi.

Loppuvuodesta 2008 museo suljettiin remontin vuoksi. Paperi- ja valokuva-arkistoille rakennettiin asianmukaiset säilytystilat. Toimistotiloja laajennettiin, kirjasto ja kokoushuone uudistettiin. Uuden päänäyttelyn suunnittelu aloitettiin vuonna 2010. Uutta näyttelyä alettiin rakentaa vuonna 2011, jolloin museo suljettiin uudistustyön vuoksi. Uudistettu näyttely Lotan tarina – Vaadi aina enin itseltäsi avattiin yleisölle keväällä 2012.

Museokahvila Lottakanttiini

Lottamuseon verollista myyntitoimintaa eli museokahvila Lottakanttiinia ja museomyymälä Lottapuotia hoitaa Lottavakka Oy. Alkuvuosina Lottakanttiiniin tilattiin osa tuotteista leipomosta mutta varsin pian huomattiin paikan päällä leivotun pullan ja muidenkin leivonnaisten ylivertaisuus. Vuosien saatossa Lottakanttiini onkin tullut tunnetuksi juuri itse valmistetuista tuotteistaan.

Lottakanttiinin keittiöön tehtiin laajennusosa vuodenvaihteessa 2013-2014. Uudistetun ja ajanmukaisen keittiön myötä Lottakanttiinin palvelut ovat monipuolistuneet. Remontin jälkeen Lottakanttiinin valikoimiin voitiin lisätä lounas, jota on tarjolla kaikkina aukiolopäivinä.

Lähteet:

Kati Heinämies: Syvärannan uusi elämä: lomahotelli vai Lottakoti (Tuusula-Seuran Aikakirja XV)

Saija Ylitalo: Lottamuseo vuonna 2016 (Tuusula-Seuran Aikakirja XV)