Löytynoja, Anna-Liisa

Anna-Liisa Löytynoja (o.s. Kauranen) syntyi Kuusenmäen Seppälässä vuonna 1919. Lapsena Anna-Liisa leikki usein sisaruksineen naapurinsa Nykäsen perheen lasten kanssa. Ajan kanssa Olga Nykäsestä tulikin Anna-Liisalle hyvä ystävä ja lottakumppani. Kun Anna-Liisa täytti 18-vuotta, lähettivät Hiski-isä ja Anna-äiti tyttärensä Portaanpään kristilliseen kansanopistoon Lapinlahdelle ja seuraavaksi Raudaskylän Kristilliseen opistoon Ylivieskaan. Raudaskylässä hän tapasi Väinö Löytynojan, jonka kanssa aloitti kirjeenvaihdon.

Kesällä 1939 Anna-Liisa täydensi opittuja emännän taitojaan kotitalouskurssilla Haapavedellä, kunnes talvisota puhkesi. Pakolaisia tulvi Pyhäjärvelle ja vapaaehtoisia auttajia tarvittiin. Koulutettuja sairaanhoitajia ei riittänyt joka paikkaan, ja Anna-Liisa määrättiin kunnalliskodin sairasosastolle. Kun Pyhäsalmen koululle perustettiin siirtoväen sairaala, määrättiin Anna-Liisa puolestaan sinne, vaikka välillä hän oli myös kulkutautisairaalassa auttamassa. Näistä tehtävistä Anna-Liisa sai käytännön kokemusta sairaiden hoidossa.

Anna-Liisan Emil-veli kaatui helmikuussa 1940 ja Anna-Liisa matkasi Pyhäjärven kirkolle jättääkseen jäähyväiset yhdessä ystävänsä Olgan kanssa. Sankarihautajaiset vietettiin juhlallisissa mutta haikeissa merkeissä. Saman vuoden kesällä Anna-Liisa osallistui Kiuruvedellä pidettävälle lääkintälotta-kurssille, jonka jälkeen jatkui heti käytännön työ. Röynänjoen koululla toimi sotasairaala, jossa talvisodan vaikeasti haavoittuneita hoidettiin. Anna-Liisa muiden lottasiskojen kanssa vaihtoi siteitä, puhdisti haavoja, pesi potilaita ja auttoi haavoittuneita kaikin tavoin. Kaikkein vaikeimmin haavoittuneita piti myös syöttää ja juottaa. Aivan ensimmäisenä päivänä märkivät haavat ja veriset siteet järkyttivät Anna-Liisaa, mutta seuraavana päivänä hän oli jo tottunut niihin. Vaikeasti haavoittuneiden henkinen hätä oli aistittavissa ja sitä yritettiin torjua juttelemalla haavoittuneiden kanssa arkipäivän asioista.

Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana vuonna 1941 Anna-Liisa sai siirron Iisalmen sotasairaalaan, joka sijaitsi Yhteiskoululla.  Haavoittuneiden virta oli jatkuvaa ja potilaiden vaihtuminen nopeaa. Vaikeasti haavoittuneet viipyivät hoidossa kauan ja osa menehtyi. Anna-Liisa kuitenkin koki, että hänen velvollisuutensa lottana edellytti työtä rintaman läheisyydessä, joten jouluaattona vuonna 1941 hän ilmoittautui Aunuksen sotasairaalassa. Sota-aikana Anna-Liisa suoritti myös lyhyen huoltotyöntekijän kurssin Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa Helsingissä, mistä Anna-Liisa sai valmiuksia huolehtia haavoittuneiden jälkihoidosta.

Aunuksessa Anna-Liisa määrättiin sisätautiosastolle, jossa hoidettiin lähinnä kuumetautipotilaita, mutta myös henkisiä traumoja ja veneerisiä tartuntoja. Vapaa-aikaa ei juuri jäänyt, vaan sairaalatyö vei lähes kaiken ajan.  Sairaalahenkilökunta majoittui lähitaloihin. Anna-Liisa jakoi muiden lottien kanssa karjalaistalon yläkerran. Lottien kesken vallitsi hyvä ryhmähenki, ja vielä sotien jälkeenkin lotat pitivät yhteyttä toisiinsa. Anna-Liisa palasi Pyhäjärvelle vietettyään Aunuksessa vuoden.

Seuraavaksi Anna-Liisa ryhtyi tekemään huoltotyötä veteraanien parissa Aseveliliiton ja Aseveliyhdistyksen vapaaehtoistyöntekijänä. Helsingissä käyty kurssi osoittautui hyödylliseksi. Lääkintähenkilökunnasta oli kuitenkin pulaa ja Anna-Liisa sai komennuksen Uhtuan 24. kenttäsairaalaan rintaman tuntumaan vuonna 1944. Hän työskenteli siellä B-osastolla sisätautipuolella, parakkirakennuksessa, jonne kantautuivat taistelujen äänet. Komennus kesti 4 kuukautta, jonka jälkeen Anna-Liisa palasi huoltotehtäviin Pyhäsalmelle, kunnes Lotta Svärd ja Aseveliliito lakkautettiin.

Jouluaattona 1944 Anna-Liisa kihlautui tykkimies Väinö Löytynojan kanssa, jonka kanssa oli ollut kirjeenvaihdossa koko sota-ajan. Avioliitto solmittiin vuotta myöhemmin ja pari sai neljä lasta. Yhteinen koti rakennettiin Väinön synnyinsijoille Raudaskylään. Maataloutta harjoitettiin sivutoimisesti. Raudaskylän koti muuttui kuitenkin kesänviettopaikaksi, kun pari muutti 2000-luvun puolella Ylivieskan kotikartanoon omaan viihtyisään asuntoon, josta löytyi kaikki tarvittavat palvelut saman katon alta. Lapset ja lapsenlapset kävivät vuorollaan tai joskus yhdessä tervehtimässä Anna-Liisaa ja Väinöä, joiden piirongin päällystää koristi aina sukulaisten lukuisat kuvat.