Mihin katosivat lotta-astiat?

Lottajärjestön virallisen tunnuksen suunnitteli Erik Vasström vuonna 1921. Taiteilija Vasströmin suunnitteleman Lottamerkin keskiössä on sininen hakaristi eli swastika, joka on tunnettu jo vuosituhansia onnen ja nousevan auringon symbolina. Swastikaa oli jo aikaisemmin käyttänyt muun muassa Naiskagaali omissa keräyslippaissaan. Naiskagaali oli 1900-luvun alussa toiminut vastarintaliike, joka vastusti venäläistämistoimia Suomessa.

Lottamerkissä svastikaa ympäröi Suomen vaakunan heraldiset ruusut. Lottamerkki vakiinnutti nopeasti asemansa ja se yleistyi järjestön yhteiseksi tunnukseksi, jota käytettiin lähes kaikissa järjestön virallisissa tavaroissa kuten lipuissa ja astioissa.

Lotta Svärd -järjestön paikallisosastot tarvitsivat suuren määrän astioita. Lottayhdistykset nimittäin muonittivat suuria yleisötilaisuuksia kerätäkseen järjestölle varoja. Lotat olivat huolehtimassa ruokatarjoilusta ja kahvituksesta muun muassa isänmaallisissa juhlissa, paraateissa, muistopäiväjuhlilla, kirkkopäivillä, laulu- ja urheilujuhlilla, esitelmäilloissa ja monissa muissa tilaisuuksissa. Jokaisella paikallisosastolla, jopa monilla kyläosastoilla, oli paikkakunnan tai kylän nimellä varustettu oma lotta-astiasto.

Lotta Svärd -järjestön 23.11.1944 tapahtuneen lakkauttamisen aikoihin lottamerkillä varustettuja astioita hävitettiin, piilotettiin, jaettiin jäsenille ja lahjoitettiin pois. Astioiden merkkejä yritettiin myös peittää tai poistaa. Esimerkiksi eräs entinen lotta poisti hammaslääkärin poralla lottamerkin kupista ja lautasesta. Vuoden 1944 lopussa Arabian tehtaille jääneitä valmiita lotta-kuppeja ei hävitetty, vaan lottamerkin päälle leimattiin sininen kukkakuvio. Työmaahuolto Oy sai entisiä lotta-astioita käyttöönsä 1950-luvulla, kun Riihimäen lasin laboratoriossa poistettiin kemiallisesti lottamerkki yli 2 000 kupista.

Pyhtään Lotta Svärd -astiasto on ainutlaatuinen, sillä näin suurta kokonaisuutta ei tiettävästi ole säilynyt muualta Suomesta. Pyhtään paikallisosasto lahjoitti astiastonsa järjestön lakkauttamisen jälkeen Mannerheimin Lastensuojeluliiton Pyhtään osastolle, joka puolestaan lahjoitti sen Syvärannan Lottamuseolle 1990-luvun lopussa.