Munck, Ruth

Ruth Munck (1886–1976) oli kotoisin Erkylän kartanosta Hausjärveltä. Hän valmistui ”Kirurgin kurssilta” Helsingistä sairaanhoitajaksi ja työskenteli useissa sairaaloissa.

Vapaaherratar Munck lähti vuonna 1915 Saksaan, jossa hän toimi Saara Rampasen ohella Kuninkaallisen Preussin Jääkäripataljoona 27:n sairaanhoitajana. He työskentelivät Sotasairaala 55:ssä Mitaussa, jonne oli sijoitettu pääosa haavoittuneista suomalaisista jääkäreistä. Kesällä 1917 Munck työskenteli kenttäsairaaloissa Latvian Tukkumissa ja Libaussa (nyk. Liepāja). Ruth Munck saapui Vaasaan jääkärien pääjoukossa 25.2.1918 ja siirtyi Tampereen valloituksen jälkeen välittömästi sairaanhoitajaksi sairasjunaan. Hän työskenteli sairaanhoitajana valkoisten puolella 1918 tapahtumien aikana.

Ruth Munck oli Lotta Svärd -järjestön keskusjohtokunnassa vuosina 1924–1927 hoitaen samalla lääkintäjaoston päällikkyyttä. Hän toimi Helsingin piirin puheenjohtajana vuosina 1931–1933. Jääkärikotisäätiön hallitus päätti syyskuussa 1931 hankkia maanviljelystilan jääkäreiden lepo- ja vanhainkodiksi. Yksityisten tarjousten perusteella säätiön hallitus päätti ostaa Ruth Munckilta Hatjalan kartanon Kuolemanjärveltä, Karjalan kannakselta. Munck hoiti Jääkärikotisäätiön puheenjohtajuutta vuosina 1933–1948. Vapaaherratar Munck valittiin Suomalais-Saksalaisen Yhdistyksen johtokunnan jäseneksi vuonna 1935.

Talvisodassa Ruth Munck työskenteli sairaanhoitajana kenttäsairaaloissa. Jatkosodan aikana hän toimi suomalaisen SS-pataljoonan yhdyshenkilönä ja etsi saksalaisista sairaaloista haavoittuneita ja sairastuneita suomalaisia.Toisen maailmansodan jälkeen Munckia syytettiin suomalaisten naisten värväämisestä Saksan armeijan vakoojiksi. Hänet tuomittiin maanpetoksesta neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen.