TOIMISTO- JA VIESTIJAOSTO

Keräys- ja kansliajaoston päätehtävänä oli varojen kerääminen niin omaan toimintaan kuin suojeluskunnankin tarpeisiin. Sana kanslia liitettiin jaoston nimeen vuoden 1925 sääntöuudistuksessa, jolloin jaoston tehtäviin sisällytettiin varautuminen asettamaan kanslia-apulaisia suojeluskuntajärjestön käyttöön. Kanslialottien liikekannallepanovarausten perustana oli tavallisesti, että kyseinen lotta on konekirjoitustaitoinen ja toimistotyöhön tottunut.

Sodan syttyessä esikunnat, huoltolaitokset ja kotijoukkojen monet toimintapisteet tarvitsivat toimistotyöhön tottunutta henkilöstöä, jolloin kanslialottien tarve kasvoi äkillisesti. Toimistotehtävien lisäksi kanslialottia tarvittiin sota-aikana kenttäpostissa ja kirjesensuurissa. Jaoston lottia oli myös väestönsuojelu-, huolto- ja evakuointitehtävissä.

Vuonna 1941 Lottajärjestön sääntöuudistusten myötä keräys- ja kansliajaosto jaettiin kahteen osaan. Uuteen toimisto- ja viestijaostoon kuuluivat muun muassa toimisto-, viesti-, ilmavalvonta-, säähavainto-, radisti- ja muut tekniset toimialat. Keräys- ja huoltojaostoon jäivät varainhankinta ja huoltotyö.

Toimisto- ja viestijaosto perustettiin sota-ajan tarpeisiin. Teknisillä aloilla tarvittiin paljon lottatyövoimaa, tavoitteena oli vapauttaa mahdollisimman paljon miehiä teknisistä tehtävistä rintamalle.

Toimistolottia työskenteli sodan aikana muun muassa konekirjoittajina, toimistoapulaisina, kortistonhoitajina, kenttäpostitehtävissä ja kartanpiirtäjinä.

Viestilottien toiminimikkeitä oli muun muassa puhelunvälittäjä, radiolotta, kaukokirjoitinlotta ja salakirjoituslotta. Sotatoimialueella työskentelevät viestilotat oli yleensä sijoitettu varsinaisten viestijoukkojen viestipataljooniin. Vuonna 1943 puolustusvoimissa palvelevien viestilottien määrä vastasi kokonaisvahvuudeltaan viittä viestipataljoonaa eli noin 16 % varsinaisten viestijoukkojen määrävahvuudesta.

Ilmavalvonta-asemien henkilöstön muodostivat pääasiallisesti muusta asepalveluksesta sairauden tai iän perusteella vapautetut aliupseerit ryhmän johtajina ja ilmavalvontalotat miehistönä. Ilmavalvonta-aseman lottavahvuus oli 6-10 ilmavalvonta eli tornilottaa sekä useissa tapauksissa myös yksi muonituslotta. Ilmavalvonta-aluekeskusten ja ilmavalvontaviestien keräyspaikkojen henkilöstöstä pääosan muodostivat lotat. Valtakunnan sääpalvelua johti Päämajan säätoimisto. Lottia oli sodan aikana sääpalvelutehtävissä noin 160. Suurin osa heistä oli sijoitettu säähavaintoasemille eri puolilla Suomea.

Suomen ilmapuolustuksen toimintaa tehostettaessa keväällä 1944 päätettiin osa valonheitinpattereiden miehistöstä korvata lotilla. Valonheitinkursseilla koulutettiin noin 150 lottaa, jotka sitoutuivat palvelemaan ilmatorjuntajoukoissa niin kauan kuin sotatilanne vaati tai vähintään yhden vuoden. Kurssin päätyttyä muodostettiin lotista 14. valonheitinpatteri llmatorjuntarykmentti 1:een. Se oli ensimmäinen ja myös viimeinen naisista kokoonpantu, sotilaallisesti toimiva ja taisteluvastuuta kantamaan tarkoitettu perusyksikkö. Aselevon astuttua voimaan valonheitinlotat kotiutettiin syksyllä 1944.

TUTUSTU LOTTAGALLERIAAN