VARUSJAOSTO

Varusjaosto oli jäsenmäärältään Lottajärjestön pienin toimiala. Rauhanaikana jaostossa keskityttiin suojeluskunnan varusteiden huoltamiseen, sotilaspoikien- ja pikkulottien pukujen ompelemiseen ja toimenlottien varusteiden hankintaan.

Toimenlottien varusteiden hankinta olikin varusjaoston suurin työ. Tarvittavien varusteiden määrä kasvoi jatkuvasti samassa suhteessa kuin lottien tarve liikekannallepanosuunnitelmia tehtäessä. Tilanne helpottui vasta kun valtion tulo- ja menoarviossa varattiin vuodesta 1932 alkaen määräsumma toimenlottien varusteiden hankintaan. Summa oli aluksi 200 000 markkaa, mutta kohosi myöhemmin 300 000 markkaan.

Toimenlotta eli A-lotta oli milloin tahansa velvollinen astumaan palvelukseen kotiseutunsa ulkopuolelle. Toimenlotan varusteisiin kuului lottapuvun lisäksi nahkavyö repun tukena sekä selkäreppu, jonka sisältö oli tarkoin määrätty. Tavarat olivat numeroiduissa pusseissa ja kaikki esineet nimikoitu.

Vaatetus- ja varustilanne oli talvisodan alkaessa erittäin huono. Päämajan käskystä aloitettiin joulukuun alussa 1939 varusteiden osto- ja keräystoiminta, johon Lottajärjestön varusjaosto osallistui aktiivisesti. Sotilasvaatteiden, varsinkin housujen kulutus oli niin suuri, että kaikki ompelimot varattiin niiden valmistukseen. Näissä ompelimoissa työskentelivät muiden vapaaehtoisten kanssa varuslotat. Lottapiirit ja paikallisosastot perustivat myös omia ompelimoita, joista osan toiminta laajeni tehdasmaiseksi vaatteiden valmistukseksi. Kerätyt ja valmistetut varusteet koottiin suojeluskuntapiireittäin keskusvarastoihin, joista ne lähetettiin määräpaikkoihinsa. Keskusvarastot olivat pääasiassa lottien hoidossa.

Tuntemattoman sotilaan lahjapaketteja alettiin joulun lähestyessä valmistaa paikallisosastoissa suorastaan sarjatuotantona. Lahjapaketti sisälsi pääasiassa vaatetavaraa. Elintarvikkeita niihin ei pilaantumisvaaran vuoksi saanut laittaa. Paketin päälle merkittiin sen sisältö ja vaatteiden koko jakelun helpottamiseksi.

Sodan myötä tuli varusjaostolle uutena työmuotona varusteiden pesu- ja korjaustoiminta. Pestävät ja korjattavat vaatteet olivat pääasiassa sairasjunista ja sotasairaaloista lähetettyjä rikkinäisiä ja likaisia varusteita.

Joukkojen pyykki pestiin kiinteissä pesuloissa, joita sotatoimialueella oli Viipurissa, Lahdenpohjassa, Troitsassa, Nurmoilassa, Syvärillä, Äänislinnassa ja Karhumäessä. Lisäksi käytettävissä oli kolme pesulajunaa ja kuusi pesula-autoryhmää. Sota-aikana varuslotat työskentelivät näissä pesuloissa. Ruotsista lahjaksi saadut 12 pesula-ambulanssia luovutettiin syyskuussa 1941 lottapiirien hoitoon. Piiri oli vastuussa pesulavaunun kunnosta ja lottatyövoimasta. Vaunun henkilöstöön kuului konemestari, pesulan johtajatar ja 10 pesijälottaa.

Lähde: Vilho Lukkarinen – Suomen lotat

Kuvat: Sa-kuva ja Lottamuseon kokoelmat

TUTUSTU LOTTAGALLERIAAN