Paavilainen, Emmi

Emmi Elli Paavilainen (os. Halonen) syntyi 18.5.1922.

Hänen vanhin veljensä oli rintamalla ja toinen vielä alaikäinen veli ajoi vapaaehtoisena autoa ja auttoi linnoitustöissä.  Emmin vanhempi sisar Elvi teki sisarensa kanssa yhdessä lottatöitä koko talvisodan ajan.

Emmi ja Elvi Halonen olivat liittyneet vapaaehtoisina kenttäsairaalaan 12. lokakuuta. Parin kuukauden ajan he olivat harjoitelleet kenttäsairaalan pakkaamista ja purkamista – sairaalan nopeaa siirtoa rintamalinjan mukaan. Kenttäsairaalan henkilökuntaan kuului yli neljäkymmentä henkeä, joista 15 oli naisia. Kenttäsairaala lähti Perkjärveltä päivää ennen sen luovutusta – silloin oli oltu viiden kilometrin päässä rintamalta. Summassa sairaala työskenteli kolme ja puoli viikkoa. Vihollisen tykistö ampui yli, lentokoneet ahdistelivat, mutta pommit eivät osuneet kohteena olleeseen sairaalaan.

Emmi ja Elvi olivat töissä lahtelaisessa sotasairaalassa, kun sitä pommitettiin. Elvi kertoi pommituksesta Eeva-lehdelle antamassaan haastattelussa helmikuussa 1941.

Koko kenttäsairaala päästettiin kahden viikon lomalle, ja sen ajan olin Loimaalla vanhempieni luona. Meidän oli määrä kokoontua Lahdessa, ja sinne tullessani kertoivat siellä olleen kolmen viikon ajan rauhallista, hälytyksiä vaan, mutta ei pommituksia. Neljä rauhallista päivää siellä jouduinkin viettämään, mutta sitten taas maaliskuun viidentenä tulivat. Olin komennuksella sotasairaalassa, juuri menossa pommisuojan viereiseen vaatevarastoon, kun potilaat tulivat alas ja ilmoittivat että on hälytys ja varoitus. Silloin se alkoi. Sotasairaalaan tuli neljä täysosumaa, kolme hoitajatarta ja kaksi potilasta kuoli, vaikeimmin haavoituin minä. Pommi tuli vinoittain ja jäin pommisuojan ja vaatevaraston välisen oven alle. Niin nopeasti kaikki tapahtui, etten ehtinyt nähdä, kuulla enkä huomata mitään. Nuori sisareni oli myöskin alhaalla – mehän saimme olla koko sodan ajan yksissä – ja palopommista syttyi hänen tukkansa palamaan. Hän lähti hoipertelemaan jonkun potilaan tukemana ensimmäiseen kerrokseen ja joutui siellä toisen palopommin eteen, mutta ei onneksi enempää vahingoittunut. Minut olivat löytäneet oven alta ja luulleet ensin kuolleeksi.

Emmin sisar Elvi menetti onnettomuudessa toisen kätensä ja hänen molemmat jalkansa murtuivat. Emmi jatkoi lottatöissä talvisodan päätyttyäkin.

Emmi Paavilainen kuoli 1.2.1987