Pulska, Anneli

Liisa Anneli Pulska (o.s. Oravisjärvi) syntyi 6.6.1922 pohjoispohjanmaalaiseen maanviljelijäperheeseen.

Annelin lapsuudenkoti sijaitsi Pyhäjoella, Pirttikosken Vaihojanperällä. Hänellä oli kolme vanhempaa siskoa, kolme nuorempaa veljeä ja kaksi nuorempaa siskoa. Vaihojanperän lapset kävivät kaikki kansakoulua Kopiston kansakoulussa.

Lottatoiminnasta Anneli kiinnostui yhdessä Rauni-serkkunsa kanssa, ja he liittyivät yhdessä Pyhäjoen pikkulottiin 1938, jolloin Pyhäjoen tyttöosasto perustettiin. Pikkulottien toimintaan kuului leikki, laulu, retkeily ja juhlat. He auttoivat myös muonituksissa. Pikkulotista Anneli siirtyi varsinaiseen lottatoimintaan. Se, mikä sai nuoren naisen lähtemään vapaaehtoisesti isänmaan palvelukseen, ensin kotiseudulleen ja myöhemmin Lappiin, jonne hänellä ei vielä silloin ollut mitään siteitä, on jäänyt jälkipolville hämärän peittoon. Yhtenä spekulaationa on mietitty, oliko aatteiltaan isänmaallisella Siivert-isällä ollut osuutta asiaan. Lotaksi ryhtyminen oli joka tapauksessa tekijä, joka viitoitti Annelin elämänkulkua ratkaisevasti.

Anneli toimi sotien aikana ilmavalvontatehtävissä. Hän oli talvisodassa Pyhäjoella ja jatkosodassa sekä Pyhäjoella että Lapissa, Savukoskella Nousussa. Nousun kylä sijaitsee 27 kilometrin päässä Savukosken kirkonkylältä. Lotat asuivat Nousun kansakoululla ja hoitivat ilmavalvontatehtäviä koulurakennuksen katolle rakennetussa vartiokopissa. Ilmavalvonta hoidettiin säästä riippumatta kahden lotan toimesta kahden tunnin vuoroissa. Ruokahuolto toimi siten, että he valmistivat ruuan itse saksalaisista ruokatarvikkeista, jotka oli kuljetettu Sallaan ja sieltä edelleen Nousulle.

Koulun lähellä sijaitsi myös sotilaiden kenttävartio. Sotilailla oli tapana vapaa-ajallaan vierailla koululla, löytyihän sieltä miellyttävää seuraa. Sotilaiden joukossa oli myös soittotaitoisia ja jollakin oli mukana haitari. Tanssien järjestäminen oli kielletty, mutta välillä nuoret miehet ja naiset pistivät tanssiksi haitarimusiikin tahdissa koulun luokkahuoneissa. Näiden vierailujen yhteydessä Anneli tutustui Lapin poikaan, savukoskelaiseen sotilaaseen Taube Joonas Pulskaan. Alkoi rakkaustarina, joka johti avioliiton solmimiseen 8.2.1944 Pyhäjoen pappilassa.

Kun Anneli oli lähdössä vihkilomalle, halusi hän mukaansa vihkimistä todistamaan jonkun pohjoisen lottatovereistaan. Lotat päättivät keskenään, että lotista nuorin sai tehtävän hoitaakseen. Vihkipari todistajineen matkasi Vaihojanperältä kirkonkylän pappilaan hevosreellä Toivo-veljen ohjastamana. Vihkitilaisuuden todistajina olivat ainoastaan veli Toivo ja lottaystävä Valpu. Hääparin juhla-asuina olivat, poikkeusoloja hyvin kuvastaen lotta- ja sotilaspuvut. Hääkahvit juotiin morsiamen kodin tuvassa. Vihkiloma ei ollut pitkä, vaan varsin pian nuoripari palasi takaisin rintamalle.

Sodan loputtua pariskunta perusti Suomen valtion asutustoiminnan tuella Savukosken Keminlossille rintamamiestilan. Anneli teki elämäntyönsä pienen maatilan toimeliaana emäntänä Itä-Lapin syrjäisessä kylässä. Jos sota-ajan kokemukset olivat rankkoja, niin vielä rankemman kokemuksen Anneli joutui kohtaamaan rauhan aikana. Anneli ja Taube saivat neljä lasta, joista toisena syntynyt tytär hukkui Kemijokeen 5-vuotiaana. Oman lapsen menetys ja suru vaikuttivat Annelin ajatuksiin ja tulivat ilmi hänen puheissaan läpi elämän.

Annelille myönnettiin lottatyöstään Talvisodan mitali, Jatkosodan mitali, Sininen risti, Ilmavoimien muistoristi ja Kotijoukkojen muistoristi.

Anneli Pulska kuoli 24.8.2002 ja hänet on haudattu Savukosken hautausmaalle.