Raamot, Mari

Mari Raamot (1872–1966, o.s. Tamm) syntyi Viljandissa Virossa. Hän kävi koulua vastaperustetussa Villannin tyttökoulussa ja jatkoi opintojaan Pietarissa. Avioiduttuaan Jaan Raamotin kanssa hän asui muutamia vuosia Saksassa. Mari Raamot oli kotitalousopettaja, joka perusti Viron ensimmäisen maa- ja kotitalouskoulun naisille vuonna 1911. Hän hoiti koulua vuoteen 1918 saakka, jolloin tulipalo tuhosi koulun. Mari Raamot otti osaa Viron vapaussotaan vuosina 1918–1920.

Virossa toimi Suomen Lotta Svärd -järjestöä vastaava Naiskodukaitse -järjestö, jota Mari Raamot johti vuosina 1927–1936. Suomen tasavallan presidentin myöntämän Valkoisen Ruusun kunniamerkin Raamot sai 60-vuotispäivänään vuonna 1932. Raamot joutui eroamaan Naiskodukaitsen johdosta, kun hän halusi pitää järjestön politiikan ulkopuolella. Jäähyväiskäynnillään Suomessa vuonna 1936 hänelle myönnettiin Lotta Svärd -järjestön hopeinen kunniaplakaatti. Viron lähetystön juhlatilaisuudessa Raamot jakoi 20 suomalaisnaiselle Naiskodukaitsen ansiomerkin ja diplomin. Hänet kutsuttiin Lotta Svärd -järjestön kunniajäseneksi vuonna 1939.

Neuvostoliiton miehityksen jälkeen Viron maanpuolustusjärjestön Kaitseliitin ja Naiskodukaitsen toiminta kiellettiin 28.6.1940 alkaen. Lukuisat näiden järjestöjen jäsenet kyyditettiin Siperiaan, jossa monet menettivät henkensä. Mari Raamot säästyi Siperialta piilottelemalla ystäviensä luona vuoteen 1944, jolloin hän pakeni Saksaan. Sieltä hän siirtyi Yhdysvaltoihin, jossa hän kuoli vuonna 1966.