Sinisalo, Eeva

Eeva Laura Maria Sinisalo (o.s. Hurme) syntyi 9.11.1919 Turussa perheen kuopuksena. Eeva kävi ensin normaalit 4 luokkaa kansakoulua ja meni sitten oppikouluun Turun Suomalaiseen yhteiskouluun, josta pääsi ylioppilaaksi vuonna 1938. Saman vuoden syksyllä hän aloitti agronomiopinnot Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Opinnot keskeytyivät kuitenkin kuukausiksi sota-aikana, koska mm. yliopiston laitoksia pommitettiin. Niinpä agronomiylioppilas, kuten opintonsa aloittaneita, muttei vielä valmistuneita siihen aikaan kutsuttiin, työskenteli lottana Itä-Karjalan sotilashallinnon alaisessa Äänisniemen maataloustoimistossa Aunuksessa hoitaen monenlaisia erityisesti maatalousasioihin liittyviä tehtäviä.

Eeva oli liittynyt vuonna 1941 Lotta Svärd Turunmaan piirin Turku III:n muonitusjaoston jäseneksi. Eeva oli myös lahjakas kirjoittaja ja hänen juttujaan julkaistiin mm. ”Suomen nainen”- nimisessä lehdessä. Lisäksi lausunta oli ollut jo kouluaikana Eevan harrastus, jota hän sitten jatkoi ollen mukana lausujana sotilaille rintamalla järjestetyissä tilaisuuksissa.

Sodan jälkeen Eeva sai opintonsa valmiiksi ja suoritti agronomitutkinnon lisäksi maatalous- metsätieteiden maisterin tutkinnon. Vuonna 1949 Eeva vihittiin avioliittoon Salmista kotoisin olevan agrologi Viktor Sinisalon kanssa. Aluksi he asuivat Helsingissä, jossa Viktor oli töissä sodan jälkeen perustetussa Pellonraivaus Oy:ssä (sittemmin Perusyhtymä ja myöhemmin YIT) ja Eeva MTK:ssa sen johtajan Juho Jänneksen yksityissihteerinä (nykyisin nimitys kai olisi henkilökohtainen sihteeri). Vuonna 1951 Viktorille tarjoutui paikka saman yhtiön alueellisena piiripäällikkönä, koska toiminta siirtolaisten asuttamisessa ja uusien maatilojen, teiden ym. raivaaminen vaati paikallisia suunnittelijoita ja töiden valvojia. Koska Viktorin alue käsitti silloisen Kuopion ja Mikkelin läänien lisäksi osia Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan läänistä, asuinpaikaksi ehdotettiin Kuopiota. Eeva sai kuitenkin työpaikan Suonenjoen maatalousoppilaitoksilta, joten koti perustettiin Suonenjoelle, joka on vain 40 km päässä Kuopiosta.

Myöhemmin Eeva siirtyi Suonenjoen yhteislyseon saksankielen ja maatalousaineiden tuntiopettajaksi. Kun koulu kasvoi ja maatalousaineet jäivät pois sekä saksankieleen saatiin pätevä opettaja, Eeva alkoi opettaa keskikoululaisille biologiaa (siihen aikaan nimellä luonnonhistoria) ja maantietoa. Eeva täydensi omia opintojaan kasvatustieteillä sekä oman opetusalan kursseilla. Perheeseen syntyi tytär Laura Helena vuonna 1952 ja poika Mikko Vilho Ilmari vuonna 1961. Perhe muutti takaisin Helsinkiin vuonna 1971, johon Viktor oli siirtynyt Pellonraivauksesta Perusyhtymäksi nimensä muuttaneen yhtiön tiiliteollisyksikön vetäjäksi jo muutama vuosi aikaisemmin. Eeva ei jatkanut opettajana, vaan toimi osa-aikaisesti eläinlääkäreiden tarvikkeita maahan tuovan ystävänsä yrityksessä.

Viktorin jäätyä eläkkeelle oli enemmän aikaa matkustaa, mikä oli ollut kummankin haaveena työvuosina. Niinpä monet Euroopan maat tulivat entistä tutummiksi aikaisempien nuorempana autolla tehtyjen matkojen jälkeen. Matkat ylsivät aina Kiinaan asti, Amerikka oli ”valloitettu” jo työvuosien aikana. Lapsista molemmat asuivat useaan otteeseen eri Euroopan maissa, joten jouluja ja muita juhlapyhiä vietettiinkin välillä muualla kuin Suonenjoella tai Helsingissä. Aikaa oli myös viettää Suonenjoella edelleen olevassa kakkoskodissa. Siellä kesäkausiksi joukkoon liittynyt lottanakin toiminut Lempi-sisko (lottagalleriassa nimellä Hurme, Lempi) harrasti Eevan kanssa käsitöiden tekoa, ristikoiden ratkaisua ja puutarhatöitä. Suurta huvia oli pelata korttia iltakaudet Lauran lasten Juhanan ja Elisan kanssa, jotka olivat usein myös kesälomaa viettämässä mummilassa.

Eevan aviopuolison Viktorin poismentyä vuonna 2003 Eeva asui vielä jonkin aikaa kotonaan Lauttasaaressa. Vähitellen kuitenkin dementoiva Alzheimerin tauti alkoi siinä määrin vaivata, että Eeva siirtyi asumaan palvelutaloon Malmille Helsingissä. Eeva kuoli 17.3.2009, melkein 90-vuotiaana.

Kirjoittaja: Laura Sinisalo.