Skogberg, Signhild

Signhild ”Siggo” Skogberg (o.s. Söderlund, ent. Hedkrok) syntyi 16.7.1917 Tenholassa. Hän oli ennen talvisodan alkua töissä Tilmannin kirjapainossa Helsingissä. Sota-aikana hän oli sodan alkaessa muonituslottana Tikkurilassa. Jatkosodan aikaan hän oli Östersundomin tornissa sekä Skatan tornissa ilmavalvontalottana.

Muonituslotta-ajalta Siggo muistaa, kun Tikkurilaa pommitettiin, ja suomalaiset ampuivat koneet alas. Koneissa olleet kaksi venäläistä sotilasta hyppäsivät Vantaanjokeen ja yrittivät uida pakoon samalla ampuen paikallaoliota, myös Siggoa, kohti. Suomalaissotilaat vastasivat tuleen surmaten viholliset. Kuolleiden vihollissotilaiden ruumiit vietiin liiteriin, jossa myöhemmin jokainen lotta kävi ihmettelemässä, miltä näyttää kuollut venäläinen sotilas.

Tikkurilan jälkeen Siggo kävi lottakurssin, jossa opeteltiin myös aseenkäyttöä ja muita tarvittavia tekniikoita ilmavalvontatehtävissä toimimista varten. Normaalisti lotat eivät saaneet käyttää asetta, mutta Skatan tornissa ne olivat välttämättömyys. Työ oli salaista ja vaarallista, ja hänet oli määrätty tehtäviin sillä perusteella, ettei hänellä ollut lapsia. Siggon tehtävänä oli myös ilmavalvonnan lisäksi vahtia nk. desantteja, joita hyppäsi yöaikaan viholliskoneesta sukeltaen rannikolle. Sen vuoksi hänellä oli kivääri tornissa ja käsky tarvittaessa ampua.

Ilmavalvonnassa hänen tehtävänään oli ilmoittaa lentokonehavainnoista ja mihin ne suuntasivat. Siggo muistaa kerran, jolloin hän havaitsi lentokoneiden lähestyvän Helsinkiä. Ripeän toimintansa ansiosta Siggo pelasti Helsingin pommituksilta sillä kertaa. Myös Vuosaarta pommitettiin, ja kerran kaksi pommia osui lähelle Skatan tornia. Siggon lotta-aikainen hyvä ystävä, toinen ilmavalvontalotta, sai surmansa kyseisessä pommituksessa 1942.

Skatan tornissa oli tehtävissä Siggon lisäksi kolme muuta lottaa. He asuivat vuoden ympäri tornin alakerrassa olevassa asuinrakennuksessa. Skatan torni oli ns. salainen IV torni, joka sijaitsi Vuosaaressa Skatanniemellä varakkaiden kesämökkialueella noin 500 metrin päästä Skatan kartanosta. Kartano, johon sotilaat olivat majoittuneet, sijaitsi tien päässä merenrannalla.

Siggo kertoo, että vaikka elettiin sota-aikaa, se oli hänen nuoruutensa parasta aikaa – tornissa myös vitsailtiin, naurettiin, vietettiin Joulua ja seistiin tähystämässä, välillä soitellen kuulumiset tornista torniin. Vierailijat olivat ankarasti kiellettyjä, mutta kielloista välittämättä lottien luona kävi sukulaisia vierailulla. Siggon luona jouluna vieraili hänen siskonsa. Lisäksi Siggon seurustelukumppani Erik Rafael Hedkrok vieraili tornissa ollessaan lomalla rintamalta. Heidän ensimmäinen poikansa on saanut alkunsa eräällä vierailulla. Pariskunta meni myöhemmin naimisiin ja saivat myös toisen pojan.

Vaikka työ ilmavalvontatornissa oli erittäin vaarallista, raskasta ja vaativaa, raskaudestaan huolimatta Siggo seisoi koko raskausajan tornissa ja tähysti vihollisen koneita. Välillä hän aamupahoinvoinnistaan johtuen oksensi tornista alas, mutta sitkeästi hoiti tehtäväänsä, jotta vihollinen ei pääsisi yllättämään.

Skatan tornin lisäksi Siggo oli ilmavalvontalottana Östersyndomin tornissa nykyisessä Sipoossa. Torni sijaitsi keskellä metsää kalliolla. Siggo muistaa, että sinne kuljettiin polkupyörillä vahdinvaihtoon vain öisin. Vuoroa vaihdettiin aina yöllä pimeässä klo 02, taskulamppuja ei saanut käyttää.

Sodan jälkeen Siggo asui Vuosaaressa Rastilassa miehensä rakentamassa omakotitalossa, ja oli töissä aina eläkkeelle jäämiseensä asti Valkoisen Ristin tehtaalla Vartiokylässä. Kun hänen miehensä kuoli, Siggo avioitui miehensä hyvän ystävän Arthur Skogbergin kanssa. Siggo jäi leskeksi 1998. Eläkkeelle jäämisen myötä hän muutti Perniöön lähemmäs lapsuudenkotiaan.

Siggolle myönnettiin 6.5.2016 Lottamuistomitali kunniakirjalla ansiokkaasta toiminnasta Lotta Svärd-järjestössä maanpuolustuksen hyväksi. Myös Tasavallan Presidentin kanslia muisti häntä onnittelukirjeellä. Signhild Skogberg täytti 100 vuotta 16.7.2017.