Syvärannan Lottakodin rakennussuunnitelma-luonnokset

Lotta Svärd -järjestön seuraajajärjestö Suomen Naisten Huoltosäätiö rakennutti vuosina 1994-1995 Tuusulan Rantatien varrella sijaitsevalle tontilleen uudisrakennuksen, Syvärannan Lottakodin. Syvärannan entinen päärakennus oli tuhoutunut vuonna 1947 tulipalossa. Lottakoti avattiin yleisölle 12.5.1996. Nimi muuttui myöhemmin Syvärannan Lottamuseoksi ja vuonna 2012 Lottamuseoksi.

Syvärannan Lottakodin päärakennuksen suunnittelusta vastasi Suomen Naisten Huoltosäätiön hallituksen jäsen, viestilottana toiminut Irmeli Visanti, joka oli ammatiltaan arkkitehti. Suunnittelutyöhön osallistui myös hänen miehensä, arkkitehti Markus Visanti. Lottakoti jäi Irmeli Visannin viimeiseksi suunnittelutyöksi.

Irmeli Visanti ja muut Suomen Naisten Huoltosäätiössä toimineet entiset lotat pyrkivät siihen, että Syvärannan uusi päärakennus muistuttaisi ulkoasultaan vanhaa Syvärannan huvilaa. Materiaaliltaan, kooltaan ja yksityiskohdiltaan rakennus poikkesi kuitenkin edeltäjästään. Paloturvallisuuden takia taloa ei rakennettu puusta, vaan kiviseinät päällystettiin puuverhoilulla. Vanhan huvilan eteläpäädyn kookkaasta erkkeristä leveine kiviportaineen muistuttaa nykyisessä rakennuksessa vain pieni ulkonema. Julkisivun ikkunoissa toistuu huvilan salinikkunoiden yläosan kolmiomuoto ja värilliset lasiruudut, mutta muuten koristeellista nikkarityyliä ei ole jäljitelty.

Syvärannan vanhassa huvilassa oli ollut näköalatasanteella varustettu kaksiosainen torni. Torni oli purettu vuonna 1937, kun huvila kunnostettiin lottaopistoksi. Torni ei ollut aluksi mukana uudisrakennuksen suunnitelmissa, mutta päätettiin toteuttaa, kun torni sai puoltajakseen rakennustoimikuntaan kuuluneen Suomen Naisten Huoltosäätiön edustajan Irmeli Lembergin.

Arkkitehti Irmeli Visannin antamien sanomalehtilausuntojen mukaan uudisrakennuksen väri pyrittiin pitämään ”alkuperäisenä”. Tällä Visanti todennäköisesti tarkoitti talon väriä lottaopiston aikana ja sotien jälkeen (1936-1947), sillä 1880-luvulla rakennetun huvilan alkuperäistä väriä ja myöhempiä värikerroksia ei tunneta. Olemassa olevat valokuvat 1910-luvun lopulta ja 1920-luvulta ovat mustavalkoisia, mutta kertovat rakennuksen olleen eri aikoina erivärinen. Lottamuseon kokoelmissa olevassa V. Ojalan taulussa vuodelta 1936 huvila on kuvattu siniharmaaksi. Tähän sävyyn Irmeli ja Markus Visantikin päätyivät. Värisävy oli nykyistä vaaleansinistä huomattavasti hillitympi.

Kuva: Syvärannan vanha huvila oli rakennettu 1880-luvun puolivälissä. Rakennus tuhoutui tulipalossa 1947.

Kuva: Syvärannan uudisrakennuksen luonnos 4.2.1994. Arkkitehtitoimisto Irmeli ja Markus Visanti & Co.

Lottamuseon kokoelmiin kuuluvat Syvärannan Lottakodin rakennuspiirrosluonnokset kertovat Lottakodin suunnitteluvaiheessa esillä olleista vaihtoehdoista ja ideoista. Markus Visanti vastasi rakennuksen ja piha-alueen koriste-elementeistä. Hän piirsi päärakennuksen katolla edelleen seisovan metallituuliviirin, jossa on teksti ”Lottakoti 1996”. Markus Visannin käsialaa olivat myös päärakennuksen ovenkahvat, joihin on kuvattu tyylitellysti Lotta Svärd -tunnus, hakaristi.

Syvärannassa 1900-luvun alkuvuosista lähtien sijainneen art nouveau-tyylisen hämähäkinseittiportin alareunaan toteutettiin metallikirjaimista muodostuva nimi ”SYVÄRANTA LOTTAKOTI” samalla kirjasintyypillä kuin aiemmin portissa olleet tekstit SYVÄRANTA, SYVÄRANTA LEPOKOTI ja alkuperäinen SYVÄRANTA OUSCHKOFF.