Tammela, Anja

Anja Helena Tammela syntyi 20.6.1926 Sylvia ja Kasper Tammelan neljäntenä lapsena Kokemäellä. Perhe asui tuolloin Tammelan huonekalutehtaan toisessa kerroksessa, mutta tehtaan liimakeittiöstä alkanut tulipalo tuhosi koko tehtaan Anjan ollessa vasta kahden kuukauden ikäinen. Anja melkein jäi liekkeihin, mutta isä-Kasper toimi sankarillisesti savusukeltajana ja onnistui pelastamaan lapsensa. Aineelliset vahingot olivat mittavat, eikä vakuutuksiakaan ollut. Laman tullessa tehdas menikin konkurssiin vuonna 1931 ja Tammelan seitsenhenkinen perhe muutti Parkanoon, jonne perustettiin uusi huonekaluliike. Parkanossa perhe sai lisäystä vielä kahden lapsen verran ja perheen jäsenluku nousi lopulta yhdeksään.

Sotien aikana Tammelan perheen kaksi vanhinta lasta ottivat osaa sotatoimiin muun perheen osallistuessa lotta- ja pikkulottatoimintaan. Näin ollen Anjakin toimi sotien aikaan pikkulottana.

Kotonaan Parkanossa Anja oli ahkera tilanhoitaja; sodan alkuvaiheessa hän opetteli lypsämään lehmiä ja piti lähes omavaraista puutarhaa viimeisen päälle järjestyksessä. 16-vuotiaana hänet lähetettiin Tampereelle konttoriopistoon, mutta Anja palasi kotiin vain vuotta myöhemmin avustamaan lapsen hoidossa sairaalloista äitiään, joka oli tuolloin saanut kuopuksensa 45-vuoden ikäisenä. Anjan aika kului myös tilanhoidossa, sillä isä Kasper oli innostuttuaan maanviljelyksestä raivannut 4 hehtaarin puutarhatilan navettoineen päivineen ja Anja auttoi isäänsä näissä askareissa. Sylvia-äidin terveydentilan heikentyessä hänen hoitonsa siirtyi myös Anjan vastuulle. Näin ollen töistä ei ollut puutetta, ja vaikka Anjalla oli tuohon aikaan mielitietty, oli Kasper-isä vankasti sitä mieltä, että työt hoidetaan ensin ja vasta sitten on aikaa pojille. Tämän hän teki tiedettäväksi myös tyttärelleen. Anja päättikin, ettei isän toista kertaa tarvitse moista alkaa muistuttelemaan ja pysyikin naimattomana kuolemaansa saakka.

Sotien jälkeen, vuonna 1948, Anja lähti Lapualle emäntäkouluun, jossa hän opiskeli kutomista ja syvensi osaamistaan puutarhanhoidosta. Anja olikin erittäin kätevä käsistään ja sittemmin kaikki sukulaiset saivat osansa hänen kättensä taidoista lukuisten täkänöiden ja muiden kudonnaisten muodossa. Anja toimi myös kudonnan opettajana Parkanon kansalaisopistossa. Hankkihan hän myös pitsinnypläystaidon.

Aikaisemmin Anjan Sirkka-sisar oli hoitanut Tammelan huonekaluliikkeen kauppaa, mutta tämäkin tehtävä siirtyi Anjalle sisaren lähdettyä Tampereelle uusin johtotehtäviin. Vaikka huonekalujen myyminen ei hiljaiselle Anjalle tullut luonnostaan, ei hän nurissut vaan ryhtyi toimeen. Tässä tehtävässä Anja sai toteuttaa itseään myös sisustajana, ja Tammelan liiketilan näyteikkunat oli aina sisustettu jollain luovalla huoneidealla. Vuosien 1969-70 tienoilla Anja ja hänen sisarensa Sirkka päättivät ostaa muut sisaret ulos perheyrityksestä. Ikääntyvien vanhempien hoito jäi myös heidän vastuulleen, kunnes Sylvia-äiti kuoli vuonna 1971 ja Oskar-isä vuonna 1975.

Yhdessä tiimi Anja ja Sirkka olivat sellainen kombinaatio, että Parkanon huonekaluliike oli kohta alansa suurin liikevaihdoltaan maaseutupitäjässä. Tämän kaiken keskellä Anja sisusti myös muutaman kartanohotellin sekä Helsinkiläisiä ja Tamperelaisia huoneistoja entisille varakkaille parkanolaisille. Sirkka-sisaren terveyden romahdettua huonekaluliike jäi Kai ja Ritva Tammelalle, jonka jälkeen Anja ja Sirkka perustivat vielä yhdessä taide- ja lahjatavaraliikkeen. Se menestyikin, kunnes Sirkan terveys lopulta petti, minkä jälkeen liike myytiin. Anja ryhtyi nyt täysipäiväiseksi omaishoitajaksi Sirkka-sisarelleen, kunnes tämä kuoli, jolloin Anja siirtyi hoitamaan toista sisartaan, Leaa. Oikeastaan voisi todeta, että Anja toimi omaishoitajana aina vuodesta 1943 vuoteen 2008 saakka.

Anja sairastui Alzheimerin tautiin vanhoilla päivillään ja kuoli vuonna 2.5.2018. Anjan veli muistaa hänet altruistisena, lapsirakkaana, myötämielisenä, hyväntahtoisena ja vaatimattomana lukuisista lahjakkuuksistaan huolimatta.

Tämä henkilöesittely on koottu Anjan veljen, Kari Tammelan, ”Muistelmia Anja-tädistä” kirjoituksen pohjalta, joka on julkaistu Ylä-Satakunta lehdessä 19.7.2018.