5. Kenttälotat ja muut lotat: nimitykset ”toimenlotta” ja ”huoltolotta”. Kuinka paljon kenttälottia oli?

Lotta Svärdin jäsenet jakautuivat toimiviin lottiin (toimen- ja huoltolotat) sekä ns. kannattaviin jäseniin. Toimenlotat antoivat virallisen lottalupauksen, jossa he lupasivat avustaa suojeluskuntia, ja he olivat sitoutuneita lähtemään tarvittaessa komennukselle kotiseutunsa ulkopuolelle. Heillä oli heidän tehtäviään vaativa koulutus tai ammattitaito.  Toimenlotat olivat velvollisia käyttämään tehtävissään lottapukua ja Lotta Svärd -käsivarsinauhaa. Heillä oli tarkkaan määrätyt varusteet lottarepun sisältöä myöten.

Huoltolotat tekivät käytännön tehtäviä kotipaikkakunnalla tai sen lähiympäristössä. Suurin osa toimivista jäsenistä oli huoltolottia.  Huoltolotat eivät olleet velvoitettuja sodankaan aikana astumaan palvelukseen, mutta heillä oli kuitenkin omat määrätyt tehtävänsä jokaisessa jaostossa (Pohls Maritta ja Latva-Äijö Annika: Käytännön isänmaallisuuutta 2009, s.165–168)

Lotta Svärd -järjestön sääntöjen mukaan kenttälotalla tarkoitettiin lottaa, joka antamansa sitoumuksen perusteella oli velvollinen suorittamaan hänelle annetun erikoistehtävän. Kenttälotta sai kuitenkin käytännössä suppeamman merkityksen – sillä tarkoitettiin lottaa, joka palveli kenttäarmeijan yksikössä tai sotatoimialueella. Vilho Lukkarisen (Suomen lotat 1981, s.215) mukaan oikeampaa olisi puhua komennuksella olleesta lotasta.

Sotatoimialueella palvelleiden lottien määräksi arvioimme 90 000–100 000 lottaa. Vilho Lukkarisen teoksessa ”Suomen lotat” arvio on 90 000–95 000 lottaa.