9. Lottatyön vapaaehtoisuus ja lottien palkka

Lottatyö oli vapaaehtoista. Aluksi lottana toimisesta ei myöskään saanut palkkaa. Keskusjohtokunnan kokouksessa heti jatkosodan alkamisen jälkeen vuonna 1941 todettiin, ettei lotta komennuksella ollessaan ole oikeutettu kuukausipalkkaan työn vapaaehtoisuuden takia. 1.8.1941 lähtien lottien päivärahaksi määrättiin 10 tai 18 mk joukko-osastosta, virastosta tai laitoksesta riippuen. Lottien taloudellisten vaikeuksien takia keskusjohtokunta päätyi kuitenkin joulukuussa 1941 ehdottamaan pitkäaikaisella komennuksella oleville erikoiskoulutuksen saaneille lotille lisäksi pientä 500 markan kuukausikorvausta. Huhtikuussa 1942 puolustusministeriö päätti, että nimetyissä tehtävissä toimiville lotille maksettaisiin 600-1400 markan kuukausipalkka. Tämä aiheutti kuitenkin ongelmia käytännössä, esimerkiksi muonitus- ja varuslotat alkoivat hakeutua toimisto- ja viestitehtäviin, mikä oli ”lotta-hengen” vastaista.

Määräyksiä muutettiin vuoden 1943 alusta siten, että lotta, joka oli palveluksessa omalla paikkakunnallaan, sai päivärahaa 25 mk, ja lotat, jotka palvelivat vähintään 10 km päässä asuinpaikkakunnaltaan, saivat 30 mk päivärahan. Päivärahaa sai vain päiviltä, jolloin lotta oli palveluksessa vähintään kuusi tuntia. Ehtona oli myös, että henkilö oli saanut työmääräyksen ja että ”yksikössä oli naismäärävahvuuksien mukainen vakanssi”. Määräykset koskivat kaikkia komennuksen saaneita lottia, paitsi yhteyslottia, joille maksettiin lisäksi erillistä kuukausipalkkaa.

Työvoimatilanteen kiristyessä vuonna 1944, alettiin maksaa puolipäivärahaa lotille, jotka pystyivät olemaan lottatyössä osan päivästä. Kun lottatyttöjä alettiin hyväksyä lottakomennukselle, määrättiin, että 17–vuotias lottatyttö on samassa asemassa kuin aikuinen lottakin.

Lottien palkkaukseen liittyi myös tupakan jakelu ja myynti. Aluksi käytäntö oli kirjava. Vuonna 1942 Päämaja määräsi, että muona-annokseen kuulunut muonatupakka kuului myös lotille. Kuitenkin ns. ostotupakkaa olivat oikeutettu ostamaan vai 24 vuotta täyttäneet naiset, kun miehillä ikäraja oli 17.

Lähde: Lukkarinen, Vilho: Suomen lotat s.220–221 (1981)