Vanhala, Elsa

Elsa Maria Vanhala (o.s.) Lampi (1918 – 2016).

Elsa Vanhala muutti perheensä kanssa Sortavalaan pienenä tyttönä vuonna 1920. Perheeseen kuului 4 tyttöä ja 4 poikaa. Isä Kallen työpaikkana oli Itä-Karjalan Maanviljelysseuran toimisto. Hän kuoli vuonna 1933 perheen nuorimmaisen ollessa vauva ja äiti Elin jäi yksin huolehtimaan lapsista.

Varmuus Lotta Svärd-järjestöön liittymisajankohdasta puuttuu mutta talvisodan syttyessä 1939 Elsa sai komennuksen Sortavalan sotasairaalaan. Pesti sotasairaalassa päättyi ja perhe tuli evakkona Lahteen 1940. Elsa kävi töissä Kansanopistolla, jossa silloin oli sotasairaala.

Välirauhan aika kului Salpalinjalla rakentajia muonittamassa linjalla Virojoki-Miehikkälä. Siellä vierähti reilu vuosi ja jatkosodan alkaessa siirryttiin monivaiheisen junamatkan jälkeen Hyrynsalmelle. Rata loppui sinne ja matkaa jatkettiin erilaisilla kulkuneuvoilla Juntusrantaan ja sieltä varsinaiseen pysähdyspaikkaan Vuonnisen kosken rannalle.

Uhtuan suunnan rintamalohkolle lähetettiin kesällä 1942 muutamia lottia ja Elsa Vanhala oli yksi heistä. Siellä Elsa joutui JR 32:n komentopaikalle herroja muonittamaan. Työtehtäviä vaihdeltiin ja Elsa oli myös kanttiinissa, joka vietiin hevoskärryillä etulinjaan. Kannaksen suurhyökkäyksen aikana Elsa muutaman muun lotan kanssa jäi pitämään kanttiinia suomalaisille ja saksalaisille sotilaille Juntusrantaan. Siellä hän oli sodan loppuun.

Sodan loppuminen merkitsi lottatöiden loppumista ja Elsa siirtyi Kajaanin rajatoimistoon laittamaan ruokaa toimistolotille kunnes toimisto lopetettiin. Tämän jälkeen Elsa lähti muonittamaan Rovaniemen jälleenrakentajia. Keväällä 1944 hän siirtyi siviiliin.

Sodan jälkeen Elsa Vanhala hoiti Kuopiossa veljensä Heimon pientä tytärtä ja tapasi siellä tulevan miehensä. Perheeseen syntyi tytär. Elsa teki ompelutöitä kotiäitinä ja kun tytär oli 10 vuotias muutettiin Lahteen. Täällä Elsa meni töihin kodin ulkopuolelle kauppa-apulaiseksi sekä myyjäksi ja lopulta Kesko Oy:n palvelukseen v 1966. Ensin henkilökunnan myymälänhoitajaksi, sitten Noutotukkuun kassaksi ja lopulta henkilökunnan ruokalaan. Eläkkeelle hän jäi 1983.

Elsa Vanhala oli aktiivinen yhdistysihminen. Hän oli mukana mm. Lottaperinne-yhdistyksessä, Sortavala-seurassa ja Sotaveteraaneissa sekä aiemmin Rintamanaisissa. Eläkkeellä aika kului em. yhdistyksissä, käsitöitä tehden ja lukien. Tytär, tyttären lapset ja lapsenlapset kuuluivat tiiviiseen perheyhteisöön.

Elsa Vanhalalle on myönnetty lukuisia mitaleja ja tunnustuksia mm. Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein, Rintamanaisten Liiton ansiomitali, Sotaveteraanien ansioristi, Suomen Sotaveteraaniliiton kultainen ansioristi ja Salpa-rakentajan ansiomitali.

Ehkä parhaiten Elsa Vanhala tunnetaan Erkki Tiesmaan Eldankajärven jää laulun Lotta Lunkreenina. Heimo-veljen tytär Marja Lampi on tehnyt dokumentin Taakse jäänyttä elämää ja Keijo Skippari ulkomaita myöten palkitun dokumentin Rintamalotta. Molemmat valottavat Elsa Vanhalan sota-ajan elämää.