Vesamo, Aira

Aira Maria Josefiina Vesamo (os. Mäki) syntyi 1.12.1899 Kortesjärvellä, mutta perhe muutti Alahärmään Airan ollessa 13-vuotias. Airan eno oli jääkäri ja isä ”etappimiehiä”, joka yhdessä Airan äidin kanssa piti majoitusliikettä Voltissa, jossa yöpyi usein ”nuoria miehiä etelästä”, kuten Aira muistelee päiväkirjassaan. Airan isä vietiinkin myöhemmin yhdessä muun muassa Vihtori Kosolan kanssa Pietariin Spalernajan vankilaan, josta hän pääsi pois vasta vallankumouksen jälkeen. Airalla oli myös kaksi veljeä, Eino ja Ilmari.

Aira oli keväällä vuoden 1918 tapahtumien aikaan juuri täyttänyt 18-vuotta ja hän oli kihloissa Suojeluskuntalaisen Kaarlo Huovin kanssa. Airan kotiseudulla Pohjanmaallakin koettiin taisteluita, joista Suojeluskunta kuitenkin selvisi voitokkaana. Kun Seinäjoelle kokoontui suuret määrät vapaaehtoisia suojeluskuntalaisia, lähti Aira heitä vapaaehtoisesti muonittamaan yhdessä 9 muun tytön kanssa Härmästä asti. Aira tovereineen vietti siellä lähes 2 viikkoa. Aira kuitenkin palaen halusta palvella isänmaata toivoi mahdollisuutta siirtyä lähemmäs rintamaa, jossa sotaa voisi nähdä omin silmin. Toive toteutuikin ja Aira matkusti yhdessä muutaman muun vapaaehtoisen muonittajan ja suojeluiskuntalaisten kanssa Yläpohjaan, jossa jo heti matkan päätyttyä seuraavana päivänä taisteltiinkin punaisten hyökätessä tuliasein ja tykein. Aira oli tuolloin muiden tyttöjen kanssa kivinavetassa ja -kellarissa suhteellisen turvassa, vaikka rakennukset saivatkin osansa tulituksesta.

Suurille joukoille muonittaminen tuli jo varhain Airalle tutuksi, sillä pian saavuttuaan Yläpohjaan tuli tieto, että muonittaa piti jopa 600 sotilasta muutaman vapaaehtoisen naisen voimin, joten unen sai unohtaa muutamaksi päiväksi kokonaan. Yläpohjasta Airan ja muiden matka jatkui Orivedelle, Ruovedelle ja Suinulan asemalle, jossa Aira kumppaneineen joutuikin tositilanteeseen. Joko juosten kumarassa tai kontaten hän pakeni yhdessä muiden kanssa luotisadetta pakoon lumiseen metsään, jossa erkaannuttuaan muista Aira kuunteli luotien ja tykinkuulien tauotonta räiskettä ja pauketta viluissaan ja peläten tietämättä tovereidensa kohtalosta. Kontattuaan ja ajoin ryömittyään takaisin aseman suuntaan ja löydettyään piilopaikan erään sillan alta Aira sai vihdoin kuulla suojeluskuntalaisten voittaneen taistelun, vaikka ei sitä meinannutkaan aluksi uskoa, olihan taistelua ja tulitusta kestänyt yli 2 tuntia. Tampereelle matka olisi jatkunut, mutta liian suuri vaara esti aikeet, ja Aira halusi kovasti tavata myös Eino-veljensä ennen kuin tämä lähtisi rintamalle. Tuolloin Airan matka kääntyi siis kotiin päin, mutta kihlattu Kaarlo Huovi jäi rintamalle ja kaatuikin vain 2 viikkoa myöhemmin Messukylässä, Tampereella.

Vuoden 1918 rintamalinjojen muonittajana karaistunut Aira liittyi lottajärjestöön virallisesti heti perustamisvuonna, eli 1921. Seuraavana vuonna hän kävi Vaasan kauppakoulun, jonka jälkeen Aira toimi lottana muun muassa Seinäjoen sotilaspiirin kanslistina vuoteen 1926 asti, kunnes tapasi siellä toimineen asemestari Jaakko Vesamon, jonka kanssa solmi avioliiton. Aviopari asettui Kokkolaan ja sai kolme lasta. Kokkolassa Aira työskenteli Keski-Pohjanmaan suojeluskunnan esikunnassa kansia-apulaisena Jaakko Vesamon jatkaessa asemestarina, kunnes lähti sotaan. Aviomies selvisi hengissä sodasta, mutta myöhemmin pari kuitenkin erosi.

Lottajärjestön Kokkolan paikallisosastossa Aira oli toimelias ja innokas muonituspäällikkö. Myös Airan tytär seurasi äitiään lottajärjestön nuoriso-osastoon ja toimi pikkulottana auttaen äitiään muun muassa muonittaen sotilasjunien sotilaita YH-aikana. Kokkolan muonituslotat pitivät myös kanttiinia lentokonetehtaalla ja jonkin aikaa heillä oli myös kahvilatoimintaa Airan toimiessa vastaavana hoitajana.  Sotien aikaan Aira toimi myös kenttätehtävissä ja vietti tovin Syvärillä rintamalottana.

Sodan jälkeen Aira teki elämäntyönsä vakuutus- ja lehtiasiamiehenä. Hän työskenteli myös sotainvalideja auttavassa työssä Sotainvalidien Veljesliiton Keski-Pohjanmaan piirin naistoimikunnassa rahastonhoitajana yli 10 vuotta. Hän toimi myös Martoissa 40 vuoden ajan saavuttaen kunniajäsenen arvon. Sodissa tekemästään työstä Airalle myönnettiin seuraavat mitalit: II luokan vapaudenmitali, vapaussodan muistomitali, talvisodan mitali, jatkosodan mitali ja aktivistimitali, Vilppulan risti, sininen risti soljella ja Lotta Svärd -järjestön ansiomitali.

Aira kuoli Kokkolassa puoli vuotta ennen 80-vuotis syntymäpäiväänsä vuonna 1979.