Vesterinen, Taimi

Taimi Katri Vesterinen (o.s. Vähämöttönen) syntyi Perhossa 14.3.1918. Taimi toimi Lottajärjestössä talvi- ja jatkosotavuosina 1939 – 1944 Petroskoin ja Syvärin seuduilla ainakin muonitustehtävissä ja ilmavalvonnassa eli ns. tornilottana. Taimi oli tuolloin 21-26 -vuotias.

Taimi muistelee talvisodan aikaisista ilmavalvontatehtävistään, että jokainen lotta oli 2 tuntia vuorollaan tähystämässä viholliskoneita, joista tehtiin ilmoitus viipymättä havainnon jälkeen. Lotat tekivät työtä taukoamatta vuorokauden ympäri, vaikka pakkasta oli yöllä jopa 35 – 40 astetta. Lotat pukivat turkin ja muuta lämmintä päälle, että tarkenivat.

Muonituksesta Taimi muistelee:

”Saksalaisilta sotasaaliina saatiin puhvelihärkäin ruhoja, jotka oli puoliks mädäntyneitä, kun ei ollu kylmiä tiloja. Ne pestiin ensin vahvalla etikkavedellä ja juuriharjalla, ne oli vahvassa vihreessä limassa. Vain kerran viikossa saimme viestipataljoonaan rintaman taakse. Kukaan ei pelänny vatsavaivoja, vaikka liha oli sellaista, kun parempaa ei ollut.”

Ruoka oli tosiaan kortilla ja armeijassakin täytyi jokaisen tulla toimeen omilla annoksilla. Tästä huolimatta Taimi Petroskoissa ollessaan halusi auttaa koulutuskeskuksen nälkäisiä alokkaita, joiden joukossa oli myös hänen Vilho-veljensä. Nuorilla sotilailla ei ollut yhtään ylimääräistä ruokaa, joten Taimi keräsi kahden viikon ajan ruokavaraston hoitajalta alokkaille yhteensä 10 kg leipää, jota hän lähti kuljettamaan. Matkan yksi osa taittui kuorma-auton lavalla seisten ja kun taivaalta rupesi satamaan vesiräntää laatikkoa sitova paperinaru likosi poikki. Eräs sotilas kuitenkin avusti Taimia, eikä laatikon sisältö paljastunut. Onni oli matkassa, koska Taimi pelkäsi, että olisi joutunut sotaoikeuteen vastaamaan salaa keräämästään ja kuljettamastaan ruoasta.

Jatkosodan aikaan noin vuonna 1944 muonituslottana toiminut Taimi koki myös muutamia hengenvaarallisia tilanteita kuljettaessaan kenttäkeittiötä lähes etulinjaan.

Sodan jälkeen Taimi työskenteli Turun lääninsairaalaan keittiöllä 19.4.1947 asti, jolloin hän avioitui ”tuntemattoman sotilaan”, eli sota-aikaisen kirjeenvaihtoystävänsä kanssa. Pari muutti Lohjalle muonamiehiksi. Koti asettui Tampereelle vuosien 1949-1950 paikkeilla. Perheeseen syntyi vuosina 1947-1953 neljä lasta, joista yksi kuoli tapaturmaisesti vuonna 1954 vain 10 kk:n ikäisenä.

Taimi Vesterinen työskenteli uutterasti elämänsä aikana Tampereella kesäisin Valion jäätelötehtaalla, jatkossa useissa eri leipomoissa, talonmiehen vaimona, yrityssiivoojana, kotisiivoojana, kirjaston siivoojana, ja jäi eläkkeelle vahtimestarin tehtävistä. Suru kohtasi Taimia vuonna 1971, kun puoliso menehtyi vain 51-vuotiaana, ja toistamiseen vuonna 2002, kun poika menehtyi vain 49-vuotiaana.

Lotta Taimi Vesterinen nukkui pois 86-vuotiaana 28.9.2004. Muistotilaisuudessa Taimia muisteltiin sotaveteraanina ja lottana ja laulettiin myös Veteraanin iltahuuto. Taimi, läheisilleen Taippi, jäi rakkaidensa mieleen auttavaisena ja kaikkien kanssa toimeentulevana, valoisana, huumorintajuisena, rohkeana ja rakastavana.