Virtanen, Irja

Irja Virtanen oli kirjailija, joka nousi otsikoihin hänen realistisesta ja inhimillisestä tavasta kuvastaa kenttälottien arkea rintamalla. Irja Virtanen kuoli Kouvolassa 9. syyskuuta 2005, 83-vuotiaana. Hän oli syntynyt Helsingissä 26. lokakuuta 1921. Irja Virtanen pääsi ylioppilaaksi sotakeväänä 1942. Hänen isänsä oli Helsingissä Kansallisteatterin valaistusmestarina, mutta 1930-luvulla perhe osti pientilan Muuramesta. Siellä Virtanen löysi kirjailijana omimman tyylinsä.

Irja Virtanen oli viestilotta ja toimi jatkosodassa sähköttäjänä. Hän kirjoitti kokemuksistaan romaanin Kenttäharmaita naisia (1956). Teos oli rohkea ja raikas. Kenttäharmaita naisia on kirja lotista ja heidän työstään rintamalla jatkosodan aikaan. Pääosassa on Ulla Rantala -niminen helsinkiläistyttö, joka liittyy työläisisänsä vastustuksesta huolimatta Lotta Svärd -järjestöön ja käy radistikoulutuksen ennen kuin lähtee rintamalle. On vuosi 1942, asemasodan vaihe. Irja Virtanen kertoo romaanissa lottien arkisesta työstä ja elämästä Itä-Karjalassa kesästä 1942 alkuvuoteen 1944. Joitain tapahtumia seurataan kesän 1944 suurhyökkäykseen asti. Asemasodan aikaan oli rauhallista, mutta radiosähköttäjät tekivät pitkiä, työntäyteisiä päiviä ja asuivat puutteellisissa oloissa. Virtasen kirjassa lotat saavat äänen, ja etualalla ovat heidän elinolonsa ja keskinäiset suhteensa, vaikka poikkeusolojen suhteet miehiin saavat myös sijansa. Rintamalla lotat rakastuvat, pettyvät, kihlautuvat, viettävät häitä, sairastuvat keuhkotautiin, kuolevat, surevat. Välillä asutaan korvessa, välillä suomalaisten valtaamassa Äänislinnassa.

Kirjasta on tehty myös äänikirja ja sen lopussa on Lotta Svärd -järjestöä tutkineen historioitsija Tiina Kinnusen jälkisanat, joissa hän kertoo lyhyesti järjestön historiasta ja Virtasen kirjan aikoinaan 50-luvulla saamasta vastaanotosta. Kinnunen kirjoitti jälkisanansa Kenttäharmaita naisia -kirjan uusintapainokseen vuonna 2006. Tiina Kinnusen mukaan Virtasen kirja syntyi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan ja sen antaman lottakuvan vastapainoksi, osoittamaan, että lottia oli monenlaisia ja että he olivat tulleet rintamalle monista motiiveista. Rintamaoloissa Lotta Svärd -järjestön kristillis-siveelliset ihanteet ja isänmaallinen innostus löivät kättä sodan realismille, ja tätä kaikkea Irja Virtanen romaanissaan kuvaa.

Kirja sai ilmestyessään ristiriitaisen vastaanoton: toisaalta se otettiin vastaan tervetulleena lottien äänenä, toisaalta sen antama realistinen lottakuva torjuttiin. Virtasen esikoisteos oli novellikokoelma Vaivainen kaikki kokee (1955). Lisäksi hän on kirjoittanut Punaiset kengät (1957), Sylva (1959), Henkilöjuna 422 (1960) ja Kuollut kuin kuningatar Anna (1971).