Waismaa, Elma

Elma Elina (o.s. Syväoja) Waismaa syntyi Kurikkassa vuonna 1925.

Elma syntyi Kurikan Syväojan kylässä Elina ja Yrjö Syväojan pienviljelijäperheeseen sen kolmantena lapsena. Kaikkiaan perheelle syntyi seitsemän lasta, joista esikoinen poika (s. 1920), muut tyttöjä. Ajan tavan mukaan lapset osallistuivat maatalon töihin melko pienestä pitäen, samoin vanhimmat lapset hoitivat nuorempiaan äidin apuna. Koska lapsia oli paljon, oli talon pihassa aina vilinä ja vilske. Siksi myös kylän muut lapset mielellään kerääntyivät Syväojan talon pihapiiriin leikkimään. Tilalla oli ajan tavan mukaan myös muutama lehmä, lampaita ja sikoja, joista saatiin elantoa suurelle perheelle. Eläinten hoitoon ja tilan aputöihin lapset osallistuivat jo varhain.

Elma liittyi Lotta-järjestöön vuonna 1932. Isosisko Eila (s.1922) oli liittynyt pikkulottiin 9-vuotiaana. Myös Elma oli innokas liittymään Lotta-toimintaan, vaikka oli vasta 7-vuotias. Hän vaati päästä mukaan, vaikka isosisko vastusti: ”Et voi tulla, oot ihan kakara!” Elina-äiti kuitenkin suostutteli ottamaan pikkusiskon mukaan, eikä itse toiminnassa kukaan koskaan hänen mukanaoloaan kyseenalaistanut.

Pikkulottien toiminta oli kodin käytännön töiden opettelua. Esimerkiksi sukkien parsimisen oppiminen oli tärkeä asia. Ohjaaja sanoikin Elmalle, että noin suuressa perheessä äidillä on yllin kyllin töitä muutenkin, joten on tärkeätä, että osaat itse parsia sukkasi. Kurikan Sänttin koululla pikkulotat kokoontuivat kerran viikossa. Laulut ja leikit olivat tärkeä osa toimintaa, josta mieleen on jäänyt mm. laululeikki ”Me pieniä ollaan ja kainoja vaan”. Tähän opeteltiin myös tanssi, jolla käytiin jopa esiintymässä; tyttöjen esiintymisasut tehtiin side-harsokankaasta, koska muuta materiaalia ei ollut saatavilla.

Lottatyön Elma teki järjestön lääkintäosastossa. Kurikassa kuuluisan Kusikiven läheisyydessä oli Ajokalutehtaaksi sanottu tehdas-rakennus. Sen tehdassali tyhjennettiin ja sinne perustettiin rintamalla haavoittuneiden sotilaiden jatkohoitopaikka. Tässä kohteessa Elma suoritti varsinaisen lottatyönsä. Työ oli raskasta sekä henkisesti että fyysisesti. Työtehtäviä olivat mm. haavoittuneiden syöttäminen ja kirjeiden kirjoittaminen, jos sotilas ei pystynyt käsiään käyttämään. Sidetarvikkeiden pesu ja uudelleenrullaus olivat lääkintälotan töitä, samoin syvälle muistiin syöpynyt roska-astioiden tyhjäys, mikä usein oli nuorelle vaikea tehtävä; astian sisältö oli mitä oli! Myös lottakioskissa Elma työskenteli omilla myyntivuoroillaan, kun ikää oli riittävästi.

Järjestön lakkauttamisen jälkeen toiminta Elman kohdalla jatkui Kurikan Maatalousnaisten yhteydessä. Tässä järjestössä tehtiin hyvin saman tyylistä neuvonta- ja ohjaustyötä kuin Lotta Svärd –järjestössä, joten hänen osaltaan siirtyminen oli varsin luonnollista ja kivutonta. Myöhemmin Elma on toiminut pitkään Lotta Svärdin Isonkyrön paikallisosastossa sekä sen rivijäsenenä, että myös hallituksessa ja puheenjohtajana.