Anja Kainulainen (o.s. Korolainen) syntyi vuonna 1922 Iisalmessa.
Ennen sodan alkua Anja asui Keljan talossa Viitaalla Iisalmessa ja osallistui maatalon töihin. Perheeseen kuului isä, äiti ja neljä sisarusta. Anja liittyi 17-vuotiaana Lotta Svärd -järjestöön vuonna 1939. Hän kävi lottakoulutuksen Iisalmessa ja toimi Viitaan pikkulottien ryhmässä.
Anja oli talvisodassa kotirintamalla muonituslottana Iisalmen rautatieasemalla, joka oli vilkas risteysasema. Iisalmi oli tärkeä kulkuyhteys etelän ja pohjoisen välillä, joten se oli vihollisen pommituskohteena. Iisalmen asemalla Anja jakoi ruokaa ohikulkumatkalla oleville sotilaille ja evakoille, joiden mukana oli myös hyvin pieniä lapsia ja vastasyntyneitä vauvoja. Leipomosta kannettiin isoissa vadeissa reikäleipiä suojeluskuntatalolle. Anja kertoi, että sodan aikana oli pulaa myös saippuasta ja pesemiseen käytettiin suopaa eli potaskaa, joka valmistettiin keittämällä eläinten suolia ja joukkoon lisättiin lipeäkiveä. Kansanhuollosta saatiin yksi litra öljyä ja 250 grammaa sokeria yhdeksi kuukaudeksi yhteen taloon.
Välirauhan aikana syksyllä 1940 Anja meni käsityökouluun, jossa opeteltiin muun muassa mattojen kudontaa ja monenlaisia muita käsitöitä, esimerkiksi kudottiin pellavalangoilla tyynyliinoja ja lakanoita. Omat kasvatetut pellavat opeteltiin kehräämään. Maaliskuussa 1941 Anja avioitui samalta kylältä kotoisin olevan Juho Kainulaisen kanssa. Heidät vihittiin Iisalmessa vanhassa pappilassa, joka on siirretty Seurasaaren ulkomuseoon Helsinkiin. Hääkahvit juotiin Keljassa kotona ja vain lähimmät sukulaiset olivat läsnä. Vihkipappina oli kirkkoherra Yrjö Wallinmaa, josta tuli myöhemmin Oulun hiippakunnan piispa 1943 ja samana vuonna hänet surmattiin neuvostopartisaanien hyökkäyksessä.
Jatkosodan alkaessa juhannuksena 1941 Anja aloitti pian työskentelyn ammuslataamossa Viitaan koululla. Ammuslataamo oli salaa siirretty koululle ja oli tärkeää, että se ei paljastunut. Anja työskenteli ruudin latauskoneella. Ruutia piti olla tarkkaan sama määrä ja punnitus tapahtui kirjevaa’alla. Tämän jälkeen 15 panosta pakattiin kiväärin hylsyiksi pikkulaatikoihin. Anja teki töitä myös päivittäin vanhempiensa maatilalla, sillä isä Eino sekä kaksi veljeä Aulis ja Saku osallistuivat sotatehtäviin. Anjan äiti Matilda oli myös lottana kotirintamalla Iisalmessa koko sodan ajan. Anjan nuorempi Kyllikki-sisko oli kotona, mutta Marja-sisko oli lottana ivakissa eli ilmavoimatorjunta-asemissa, jossa hän 18-vuotiaana päivysti kahden tunnin jaksoissa Iisalmen vesitornissa ja tarvittaessa antoi ilmahälytyksen. Iisalmea pommitettiin 11 kertaa. Anjan puoliso Juho oli talvisodassa rintamalla tykistössä sekä jatkosodassa rintamalla sairasautonkuljettajana. Sairasautot olivat valkoisia punaisella ristillä ja niitä ei saanut ampua, mutta tätä ei aina noudatettu. Juho osallistui myös Lapin sotaan ja palasi sodasta kotiin vuonna 1945.
Sodan päätyttyä Anja ja Juho rakensivat oman kodin, rintamamiestalon, Iisalmeen. Anja kasvatti kolme poikaa ja teki töitä postilla eläkeikään asti. Hän toimi monia vuosia aktiivisesti paikallisessa Martta-järjestössä. Anja on myös ihana 99-vuotias mummo kuudelle lapsenlapselle ja isomummo 11 lapsenlapsenlapselle. Anja on kiitollinen jokaisesta päivästä, jokainen päivä on lahja.
