Helena Korpela (o.s. Syrjälä) syntyi 28.4.1924 Nakkilassa, ja perhe asui Nakkilan Masiassa. Hän oli kaksilapsisen perheen esikoinen. Helena kävi koulua pikkusisarensa kanssa Porin suomalaisessa yhteislyseossa.
Pikkulottana ollessaan Helena sai kimmokkeen viestinnästä, ja hänen isänsä työnantaja alkoi opettaa hänelle sähkötystä. Kesällä 1941 17-vuotias Helena pääsi sähkötyskurssille Syvärannan Lottaopistoon Tuusulaan. Hän menestyi kurssilla hyvin, ja hänet siirrettiin Lotta Svärdin ja päämajan radiopataljoona 4. komppanian järjestämälle jatkokurssille Mikkeliin. Helena oli erinomainen radisti, joka sai kiitosta nopeudestaan.
Syksystä 1941 lähtien hän toimi kaukopartio-osasto Vehniäisen 1. joukkueen, eli Os. Loukolan radistina. Osaston tie vei elokuussa Ruokalahdelta Rautjärvelle, josta he siirtyivät syyskuussa Vuoksenrannan kautta Rautuun. Lokakuussa osasto siirtyi Kannakselta Vaasenin kylään Syvärille, jossa Helena toimi vuoden 1941 loppuun asti.
Vanhempiensa toivomuksesta Helena palasi kotiin aloittaakseen opinnot Porin lukiossa tammikuussa 1942. Hän kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1944, jonka jälkeen hän palasi lottatehtäviin vielä neljäksi kuukaudeksi ennen jatkosodan loppua. Hän ei enää kuitenkaan palannut taisteluiden läheisyyteen. Hän toimi ilmavalvonnassa ja siihen liittyvässä viestinnässä 64. , 51. ja 66. ilmavalvontakomppaniassa ja 8. ilmavalvontapataljoonassa. Komennuspaikkoina olivat Ilomantsi, Värtsilä, Heinävesi ja Joensuu.
Helena opiskeli sodan jälkeen farmaseutiksi Helsingin yliopistossa, ja sai työpaikan apteekissa Ylistarolta. Ylistarolla hän meni naimisiin miehensä Pentti Korpelan kanssa, ja he saivat neljä lasta. Myöhemmin hän siirtyi miehensä kirjakaupan palvelukseen.
Helena Korpela kuoli 7.5.2000 Seinäjoella.
Esittely perustuu Helena Korpelan tyttären Pirkko Korpelan tekstiin vuodelta 2015 teoksessa Nakkilalaiset sodissa 1939-1945.
