YHTEINEN MATKAMME

YHTEINEN MATKAMME

1920
1920

Valtakunnallinen Lotta-Svärd yhdistys perustetaan

Valtakunnallinen Lotta-Svärd yhdistys perustetaan

Suojeluskuntatoiminta innosti mukaan maanpuolustustyöhön myös naisia, joiden tehtäväksi tuli huolehtia oman paikkakunnan suojeluskunnan saattamisesta toimintavalmiiksi ensisijaisesti vaatetuksen osalta. Vuoden 1919 lopulla suojeluskunnan naisosastoja oli jo lähes 200. Suojeluskuntien ylipäällikkö Didrik von Essen alkoi suunnitella valtakunnallista naisyhdistystä, jonka avulla suojeluskunnan naisosastojen toiminnat voitaisiin yhtenäistää. 

 

Suojeluskuntien naisosastot yhdistyivät valtakunnalliseksi yhdistykseksi vuonna 1921. Uusi yhdistys merkittiin yhdistysrekisteriin nimellä ”Lotta-Svärd” yhdistys.  

 

Lotta-Svärd yhdistys sai nimensä Johan Ludvig Runebergin kirjoittamasta Lotta Svärd -nimisestä runosta. Lottajärjestön arvot kiteytyivät uskonnon, kodin ja isänmaan ympärille. Järjestössä tärkeäksi koettiin myös aikaisempien sukupolvien työn kunnioittaminen. Toimintaa ohjasi ajatus siitä, että yksilö saa merkityksen vasta, kun hän on osa suurempaa kokonaisuutta. Lottaidentiteettiä pyrittiin rakentamaan asettamalla järjestön jäsenille yhtenäisiä tavoitteita muun muassa koulutustason, siveellisyyden, käyttäytymisen ja ulkoisen olemuksen suhteen.

1930
1930

Lottajärjestö kouluttaa naisia toimimaan erilaisissa kriisitilanteissa

Lottajärjestö kouluttaa naisia toimimaan erilaisissa kriisitilanteissa

Rauhan aikana yksi lottajärjestön tärkeimmistä tavoitteista oli tarjota koulutusta jäsenilleen. Koulutuksen avulla lottajärjestö onnistui luomaan organisaation, jolla oli toimintavalmiudet sota-ajan poikkeuksellisissa olosuhteissa.

 

Aluksi lottajärjestön piirikursseja järjestettiin vain lääkintä- ja muonitusjaoston jäsenille. Koulutustarjontaa laajennettiin nopealla aikataululla suuren kysynnän ja käytännön työn synnyttämän tarpeen vuoksi. Muun muassa ensimmäinen kansliakurssi pidettiin vuonna 1927, ilmavalvontakoulutus alkoi piiritasolla vuonna 1930 ja varusjaoston koulutus kaksi vuotta myöhemmin.

1940
1940

Lottatoimintaa sodan varjossa

Lottatoimintaa sodan varjossa

Sota-aikana koulutuksen painopiste siirtyi kenttälottien erikoiskoulutukseen. Puolustusvoimien lottatyövoiman tarve ohjasi omalta osaltaan koulutustoimintaa. Eniten lottatyövoimaa tarvittiin toimisto- ja viestitehtäviin sekä lääkintään. Kursseille hyväksyttiin vain sellaisia lottia, jotka sitoutuivat lähtemään komennukselle koulutuksen saatuaan.

 

Sota-aikana lottien yhteiskuntavastuu näyttäytyi muun muassa heikompiosaisista huolehtimisena, sotapakolaisten matkan turvaamisena, vanhusten ja lasten auttamisena sekä sairaiden hoitamisena. Sotatoimialueella lotat työskentelivät puolustusvoimien alaisuudessa muonituksessa, haavoittuneiden hoidossa, varushuollossa sekä toimisto- ja viestitehtävissä. Sodan jatkuessa lottia tarvittiin jatkuvasti uusiin työtehtäviin muun muassa radisteiksi, kartanpiirtäjiksi, puhelunvälittäjiksi ja esikuntien kansliatehtäviin. 

1950
1950

Suomen Naisten Huoltosäätiö

Suomen Naisten Huoltosäätiö

Lottajärjestö lakkautettiin syksyllä 1944 Moskovan välirauhansopimuksen nojalla. Järjestön lakkauttamisen jälkeen lotat jatkoivat huolto- ja avustustyötä Suomen Naisten Huoltosäätiön nimissä. Huoltosäätiön äätiön tehtävänä oli: “säätiön hallituksen harkinnan mukaan, säätiön sääntöjen puitteissa, huoltaa ja avustaa Suomen kansalaisuutta olevia käytökseltään nuhteettomia, sodan johdosta tai sen seurauksista terveytensä, huoltajansa tai työpaikkansa menettäneitä naisia ja lapsia tai sellaisia muuten kärsimään joutuneita naisia, jotka ovat kristillismielisessä hengessä toimineet kotien ja isänmaan hyväksi”.

 

Erityisesti haluttiin tukea sotatoimialueelta työtehtävistä palaavia naisia. Avustukset jaettiin kolmeen ryhmään: sairausavustuksiin, ammattiopintoavustuksiin ja muihin henkilökohtaisiin avustuksiin. Sairausavustuksia haettiin eniten tuberkuloottisten ja reumasairauksien hoitoon. Huoltosäätiön toiminnan alkuvuosina opintoavustuksen anojia oli erityisen runsaasti, mutta opintoavustuksen tarvitsijoita riitti vielä säätiön toiminnan toisellakin vuosikymmenellä.

 

Osa naisista palasi lottakomennukselta niin vaikeisiin olosuhteisiin, että apua tarvittiin kiireellisesti muun muassa vuokran maksuun, elintarvikeannosten lunastamiseen tai ammatinharjoittamiseen tarvittavien työvälineiden hankkimiseen. Suomen Naisten Huoltosäätiöltä lakkautetun lottajärjestön jäsenet saattoivat hakea henkilökohtaista avustusta.

1960
1960

Liiketoimintaa sotien jälkeen

Liiketoimintaa sotien jälkeen

Marraskuun alussa 1944 joukko lottajärjestön rajatoimiston johtotehtävissä toimineita naisia perusti Työmaahuolto ry:n (myöh. Työmaahuolto Oy). Työmaahuollon tehtävänä oli työllistää lottakomennukselta vapautuvia naisia. Toimintansa alkuvaiheessa Työmaahuolto hoiti valtion jälleenrakennustyömaiden ruokailua. 

 

1940-luvun puolivälissä Työmaahuolto myi valtion alaiset jälleenrakennustyömaiden ruokalat ja keskitti toimintansa yksityiselle sektorille. Kun ruokaloiden määrä 1960-luvulla jatkuvasti lisääntyi, päätettiin Työmaahuollolle perustaa oma tukkuliike Suuros Oy. Vuonna 1963 yhtiön hoidossa oli nimittäin jo 110 ruokalaa, ja uusia ruokaloita perustettiin jatkuvasti. Ruokaloiden lisäksi Työmaahuolto suunnitteli suurkeittiöitä ja toimitti keskuskeittiöistä valmiita ruoka-annoksia ruokaloihin, joissa oman keittiön tilat ja varustetaso eivät riittäneet ruuan valmistamiseen.

 

 

1970
1970

Kuntoutuksia ja avustuksia

Kuntoutuksia ja avustuksia

Vuonna 1977 Työmaahuolto tytäryhtiöineen otti käyttöönsä yhteisen kattonimen Suuros-yhtiöt. Vuotta myöhemmin Suuros-yhtiöt päätettiin myydä, jotta varallisuutta voitaisiin käyttää entistä enemmän Suomen Naisten Huoltosäätiön alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti – sodan tai muun kriisin vuoksi kärsimään joutuneiden huoltamiseen ja avustamiseen.

 

Alusta asti Suomen Naisten Huoltosäätiön toiminnan keskiössä oli tukea sairauden ai muiden henkilökohtaisten syiden vuoksi vaikeuksiin joutuneita lakkautetussa lottajärjestössä aikoinaan palvelleita naisia. 1970-luvun lopulla huoltotyön painopiste alkoi siirtyä kuntoutushoidon tarpeessa olevien lottien ja pikkulottien tukemiseen. Mukauttamalla huoltotyötään vallitseviin olosuhteisiin ja ikääntyvien lottien ja pikkulottien tarpeisiin huoltosäätiö halusi varmistaa, että huoltotyö kohdentuu parhaalla mahdollisella tavalla säätiön sääntöjen puitteissa.  

 

Kuva: Suomen Naisten Huoltosäätiön kuntoutustoimikunnan kokous

 

 

1980
1980

1980 –

1980 –

Kansallista veteraanipäivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987 Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta

1990
1990

Lottaperinnettä ja museotoimintaa

Lottaperinnettä ja museotoimintaa

Vuonna 1991 Finlandia-talossa järjestettiin Lotta Svärdin 70-vuotisjuhla, johon pääministeri Esko Aho toi lottajärjestössä palvelleille naisille kiitoksen ja tervehdyksen. Lotat ja pikkulotat kokivat tärkeänä ja arvokkaana asiana sen, että he saivat lopultakin valtiovallan tunnustuksen tekemästään työstä sotavuosina. Puolustusministerinä toimineella Elisabet Rehnillä oli aivan keskeinen rooli juhlan aikaansaamisessa. 

 

Vuonna 1992 perustettiin Suomen Lottaperinneliitto, joka vaalii Lotta Svärd -järjestön perinteitä ja jakaa tietoa Lotta Svärd -järjestöstä. Liiton tehtävänä on myös kasvattaa maanpuolustustahtoa, kehittää naisten valmiutta selvitä poikkeusoloissa ja tukea Lottajärjestöä koskevaa tieteellistä tutkimusta ja kirjallista toimintaa. Lotta Svärd Säätiö tukee taloudellisesti Suomen Lottaperinneliiton toimintaa. 

 

1990-luvun puolivälissä Suomen Naisten Huoltosäätiö rakennutti Tuusulaan, Syvärannan tilalle, Lottakodin, jonka avajaisia vietettiin toukokuussa 1996. Lottakodissa oli näyttely- ja seurustelutiloja sekä kahvila, jonne lakkautetussa lottajärjestössä palvelleet naiset saattoivat tulla muistelemaan. Vuosien saatossa Lottakodin toiminta museoammatillistui ja Lottakodista tuli Lottamuseo. Nykyään Lottamuseo on valtakunnallisesti merkittävä erikoismuseo, jonka tehtävänä on tutkia, säilyttää ja välittää tietoa Lotta Svärd -järjestön ja sen jäsenten historiasta.

2000
2000

Huoltosäätiöstä Lotta Svärd Säätiöksi

Huoltosäätiöstä Lotta Svärd Säätiöksi

Vuonna 2004 Suomen Naisten Huoltosäätiö muutti nimensä Lotta Svärd Säätiöksi.  Yhteiskunnallinen huoltotyö oli aikoinaan lottajärjestön keskeistä toimintakenttää, ja samalla tiellä jatkaa Lotta Svärd Säätiö. Kuntoutus- ja avustustoiminnan ohella säätiö tukee vapaaehtoista maanpuolustustyötä, jonka keskiössä on arjen turvallisuus. Lisäksi säätiö ylläpitää Lottamuseota.

 

Lotta Svärd Säätiön toiminnan ytimessä on lottien ja pikkulottien kuntouttaminen sekä avustaminen. Vuosittain kuntoutuksiin- ja avustuksiin käytetään noin 3,5 miljoonaa euroa. 

 

Säätiöllä on vuokra-asuntoja Helsingissä, Espoossa ja Tuusulassa. Vuokraustoiminnasta saadut tulot ovat omalta osaltaan mahdollistaneet sen, että Lotta Svärd Säätiö on voinut keskeytyksettä jatkaa tärkeintä tehtäväänsä lottien ja pikkulottien tukemista. Tulevaisuudessa Lotta Svärd Säätiö tulee avustamaan erilaisia kriisejä kohdanneita perheitä, naisia ja lapsia, lakkautetussa lottajärjestössä palvelleiden naisten toiveiden mukaisesti.

2010
2010

2010 –

2010 –

Nuorimmat lotat ovat saavuttaneet yli 90 vuoden iän, pikkulotat ovat yli 80-vuotiaita

2020
2020

2020 –

2020 –

Lotta Svärd Säätiön toiminta on, lottien toiveiden mukaisesti pysyvää, ja tulevaisuudessa säätiö tukee naisten kouluttamista kriisitilanteiden varalle, huoltaa- ja avustaa kriisin kohdanneita naisia ja lapsia sekä vaalii lottajärjestön historiallista perintöä