Malmgren Elli

LottaOrganisaatio ja kunniajäsenet Helsingin Yliopiston pienoiselämäkerratLotta Svärdin rakentajat 2026Muonitusjaosto

Elli Malmgren toimi lottajärjestössä muonitusneuvojana.

Elli Matilda Malmgren (1896–1979) syntyi Karjalohjalla 10.09.1896 kansakoulunopettaja Erik Malmgrenin perheeseen. Isä Erik oli aktiivinen yhteisönsä jäsen Karjalohjalla toimien muun muassa Säästöpankin kamreerina, kansakoulun ja Lönnrotin emäntäkoulun johtokunnissa sekä kirkkoneuvoston, valtuuston, seurakunnan talojohtokunnan ja diakonaattijohtokunnan jäseninä. Isänsä tavoin myös Malmgren oli kansalaisaktiivi ja toimikin Karjalohjan Nuorisoseuran johtokunnassa ja sen puheenjohtajana.

Malmgren kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon suomalaisesta yhteiskoulusta syksyllä 1915, minkä jälkeen hänet hyväksyttiin Helsingin kasvatusopillisen talouskoulun opettajatarlinjalle vuonna 1916. Malmgren valmistui kotitalousopettajaksi vuonna 1917. Lisäksi hän oli käynyt vuonna 1914 Sammatin Elias Lönnrotin emännyyskoulun kurssin. Pitkän opettajauransa Malmgren aloitti Sophie Mannerheimin johdolla Diakonissalaitoksen sairaanhoitajaopistossa Helsingissä.

Lotta Svärd -järjestössä

Elli Malmgrenin pitkä ura Lotta Svärd -järjestön palveluksessa alkoi vuonna 1924, kun hänet palkattiin Lotta Svärdin keskusjohtokunnan ensimmäiseksi muonitusneuvojaksi. Muonitusneuvojan työssä Malmgren kiersi ympäri Suomea opettaen lottakursseilla muonitukseen liittyviä asioita ja kohdaten lukemattomia lottia työssään. Lisäksi Malmgren piti lukuisia esitelmiä lottajärjestön neuvottelupäivillä ja muissa tilaisuuksissa aiheiden vaihdellessa tasapuolisen työnjaon merkityksestä muonitustilaisuuksissa lottakurssin käyneiden muonituslottien jatkokoulutukseen paikallisosastoissa.

Malmgrenin rinnalla ensimmäisinä neuvojina toimi lääkintäjaoston neuvoja Lempi Hirstiö. 1920-luvulla lottakurssit järjestettiin niin, että rinnakkain järjestettiin sekä lääkintäkurssi, että muonituskurssi ja muonituskurssin lotat hoitivat molempien kurssien muonituksen. Malmgren ja Hirstiö siis kiersivät yhdessä pitkin Suomea kouluttamassa lottia piirikursseilla. Lisäksi milloin mahdollista, pyrittiin järjestämään myös Suojeluskunnan harjoitukset samaan aikaan lottakurssien kanssa, joiden muonituksen hoiti niin ikään Malmgrenin opettama muonituskurssi. Tällöin lotat saivat kursseilla hyvää kokemusta kenttäkeittiön hoitamisesta. Malmgren itse kuvaa 1920-luvun lottakurssien sisältöä Lotta Svärd -lehdessä seuraavasti:

Piirikursseilla, joitten tarkoituksena oli siis toisaalta herättää innostusta ja harrastusta lottatyöhön, selvittää tärkeimpiä järjestökysymyksiä sekä toisaalta valmentaa hyviä muonituslottia, jaosto-ohjelma sisälsi sen mukaan pääasiassa seuraavaa: L.-S. Yhdistyksen sääntöjen selostusta 5–7 tuntia, ravintoaine ja ruokatavaraoppia 3 t., muonalaskelmia 2 t., reseptejä 3 t., kenttäkeittiöopetusta, hoitoa ja varastojen selostusta 4 t , muonitusoppia 2 t., ryhmä- ja työnjakoselost. 1 t., kenttäpalvelusselost. 3 t., kertausta 2–3 tuntia.

Alun perin lottakurssien opetusta hidasti se, että niille ei ollut muita oppikirjoja, kuin yhdistyksen säännöt ja muonitusjaoston ohjekirja, joten kouluttajan täytyi opettaa niin hitaasti, että lotat ehtivät tehdä kattavat muistiinpanot koulutuksesta. Koulutustyön edetessä oppimateriaalipuutteita paikkailtiin pitkin 1920-lukua: ensin valmistuivat painetut kurssiohjeet Lotta Svärdin säännöistä 1925 ja vuotta myöhemmin ilmestyivät uusitut ja täydennetyt muonitusjaosto-ohjeet. Vuonna 1928 valmistui samaa tarvetta paikkaamaan Malmgrenin kenties näkyvin perintö lottatoiminnassa, nimittäin hänen kirjoittamansa Muonituslotan käsikirja, jota käytettiin siitä lähtien lottakursseilla opetuksessa.

Työssään Malmgren oli hyvin pidetty ja hänet tunnettiin lempeänä, omistautuneena ja hyvänä opettajan lottakursseilla. Vuonna 1933 Tuusulan lottakurssien jälkeen Malmgrenia luonnehdittiin Lotta Svärd -lehdessä näin sanoin:

”Milloin astui luokkaan nti Malmgren ystävällisyydellä ja hyväntuulisuudella kyllästettynä jakamaan tärkeitä neuvoja muonitustöissä huomioonotettavista seikoista sekä ennenkaikkea saattamaan lotille selväksi lotan jäsenvelvollisuuksia, jotka etevä opettajamme kykeni ilmituomaan sellaisessa äänilajissa ja sellaisilla sanoilla, että kovinkin sydän taasen kerran hytkähteli. Tarvitaan erikoinen taito osata saada kuivasta sääntöpykälän momentista irti sellaisia isänmaanrakkautta ja uhrautuvaisuutta uhkuvia lausejaksoja, jollaisia olimme tilaisuudessa kuulemaan melkein joka tunti.”

Malmgrenin pitkäjänteinen työ lottakoulutuksen parissa ja sen kehittäjänä palkittiin, kun hänet vuonna 1931 nimitettiin keskusjohtokunnan muonituksen ylineuvojaksi. Ylineuvojana hänen tehtävänsä oli keskittyä yksinomaan Lotta Svärdin muonitustyön kehittämiseen ja siihen liittyvään koulutukseen koko järjestön tasolla. Ylineuvojana Malmgren toimi vuoteen 1936 saakka. Malmgrenin jättäessä työnsä ylineuvojana, myönsi suojeluskuntien komentaja Lauri Malmberg hänelle suojeluskuntain ansionristin ”tunnustukseksi pitkäaikaisesta hedelmällisestä ja uhrautuvasta työstä lottien koulutustoiminnan hyväksi”. Kun Keskusjohtokunta järjesti Malmgrenille jäähyväisillanvieton hotellli Tornissa, oli paikalle saapunut keskusjohtokunnan jäsenten lisäksi paljon Lotta Svärdin neuvojia, joiden työn uranuurtaja Malmgren oli ollut. Paikalla oli myös Malmgrenin työuran alkuajan neuvojatoveri Lempi Hirstiö. Illanvietossa keskusjohtokunnan puheenjohtaja Fanni Luukkonen luonnehti Malmgrenin työuraa Lotta Svärdissä seuraavasti:

”Sinä, Elli, olet ollut järjestössämme aikana, jota hyvällä syyllä saattaa sanoa järjestömme lapsuusajaksi, — Jouduit koettelemaan kasvattajavoimiasi ja taitoasi tämän lapsen kehityksen hyväksi. Varmistuit tehtävässäsi, kehityskelpoinen järjestöaines muovautui ennen kaikkea juuri edustamallasi jaostoalalla yhä enemmän kasvattajaotteesi mukaiseksi. Olet varmaan tällöin tuntenut oikeutettua iloa työssäsi, sitä iloa, joka on voimanlähteenä kaikessa vilpittömässä ponnistelussa. Järjestölapsi turvautui Sinuun yhä enemmän ja enemmän. Olet nähnyt tämän kehityksen, olet voinut, niin uskon – samaistaa sen omiin parhaisiin pyrkimyksiisi.”

Vaikka Malmgren jättikin työnsä Keskusjohtokunnan ylineuvojana, hänen työnsä lottajärjestössä jatkui aktiivisesti. Malmgren toimi Lotta Svärd -lehden toimitusneuvostossa vuosina 1935–43 vastaten lehden kotitalouteen liittyvistä asioista. Malmgren lisäksi kirjoitti lehteen useita kirjoituksia lottakoulutukseen ja muonitukseen liittyen.

Tehtyään pitkän uran neuvojana ja ylineuvojana ja kehitettyään työssään lottien koulutustoimintaa, Elli Malmgren valittiin Syvärannan lottaopiston johtajattareksi, missä tehtävässä hän toimi lottaopiston perustamisesta 1937 aina lottajärjestön lakkauttamiseen 1944 saakka. Myös lottaopiston johtajattarena häntä luonnehdittiin lämpimäksi ja työhönsä sitoutuneeksi kuten jo hänen toimiessaan neuvojana lottakursseilla. Syväranta oli vuonna 1940 Puolustusvoimien käytössä ja sotaaikana Malmgren työskenteli päämajassa muonitusasioiden parissa.

Opetustehtävissä

Kun Lotta Svärd jatkosodan jälkeen lakkautettiin, palasi Malmgren asumaan synnyinseuduilleen Karjalohjalle vuonna 1946. Työ opetustehtävissä jatkui osana Malmgrenin elämää, kun samana vuonna hän aloitti työn entisen opinahjonsa, Sammatin Elias Lönnrotin emäntäkoulun johtajana, missä hän työskenteli vuoteen 1948 saakka. Myöhemmin hän toimi vielä Karjalohjan Sammatin kunnallisen keskikoulun kotitalouden ja kuvaamataidon opettajana vuosina 1950–1958. Vuosina 1958–1962 hän taas toimi Kuusjoen yhteiskoulussa kotitalouden ja käsityön opettajana. Malmgren jatkoi myös aktiivista työtään kansalaisjärjestöissä ja oli mukana perustamassa Karjalohjalle Marttayhdistystä 1940-luvulla ja toimi myös Suomen Punaisen Ristin Karjalohjan osastossa aktiivisesti.

Elli Malmgren kuoli Nurmijärvellä 18.9.1979.

Yhteenveto

Elli Malmgrenin elämän ja uran keskiössä oli leimallisesti opetustyö. Jo lapsuudenperheessään opettajaisäänsä seurannut Malmgren opiskeli myös itse kotitalousopettajaksi ja omistautui urallaan juuri lottakoulutuksen kehittämiselle. Toisena ensimmäisistä Lotta Svärdin keskusjohtokunnan neuvojista hän sai olla mukana, kun yhdistyksen koulutustoiminta aloitettiin ja hän pääsikin urallaan näkemään lottakoulutuksen elämänkaaren varhaisista kursseista Syvärannan lottaopistoon saakka. Tämän koulutustoiminnan kehittäminen oli hänen elämäntyönsä. Parhaiten Malmgrenin työn osasi sanoiksi kiteyttää hän itse:

”Koulutuksen avulla on tahdottu kirkastaa meidän naisten osuutta ja edesvastuuta maamme vapauden- ja itsenäisyyden turvaamis- ja puolustamistyössä sekä sen rinnalla, valmentaa jaostoa ja sen jäsenyksilöitä niin, että isänmaankutsun kuuluessa jokainen olisi valmiina omalla paikallaan, omassa tehtävässään.”

Pienoiselämäkerran kirjoittaja: Jarkko Kienokoski