Ruin, Dagmar

Dagmar Ruin (1894–1977, vuodesta 1928 Ruin-Ramsay) syntyi Saranskissa Venäjällä. Ruinin äiti oli Venäjän keisarinna Dagmarin hovineito Pietarissa, kunnes perhe muutti Turkmenistaniin isän työn vuoksi. Dagmar Ruin avioitui vuonna 1928 Johan Ronald Ramsayn kanssa.

Dagmar Ruin palveli sairaanhoitajana ensimmäisessä maailmansodassa, Viron vapaussodassa ja eturintamalla Suomen sisällissodassa vuonna 1918. Sisar Ruin osallistui mm. helmikuun 1918 raskaisiin Pellingin taisteluihin, joissa hänen ambulanssivaununsa eli oljilla täytetty reki seurasi miehiä eturintamalla.

Sisällissodan jälkeen Ruin järjesti virkistys- ja kesäkotitoimintaa valkoisen armeijan invalideille. Sisar Dagmar hankki alkupääoman USA:sta vapaussodan valkoisten invalidien sekä orpojen lasten kotiin.

Dagmar Ruin ohjasi Nylands Södra -suojeluskuntapiirin lääkintäkoulutusta ja -varusteiden hankintaa yhdessä suojeluskuntien ylilääkärin kanssa. Suojeluskuntapiiri järjesti esimerkiksi vuonna 1921 kahdet harjoituspäivät ja kahdet manööverit (sotaharjoitus). Niillä vieraili yhteensä 300 sanitääriä (lääkintähenkilöä), joista runsas puolet oli lottia.

Dagmar Ruin-Ramsay oli kirjailija, joka kirjoitti useita teoksia myös nimimerkeillä Syster ja Syster Dagmar. Hän kirjoitti mm. muistelmateokset Mina ryska år, joka kertoo Ruinin venäjän vuosista ja Till Gröna-bataljonen I & II, jotka kertovat Suomen sisällissodasta.