Sipilä, Helvi

Helvi Sipilä (1915–2009, o.s. Maukola) syntyi Helsingissä. Hän kävi Lahden yhteiskoulua ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1933. Sipilä lähti opiskelemaan lakia ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1939. Hän avioitui samana vuonna ekonomi ja varatuomari Sauli Sipilän kanssa. Helvi Sipilä valmistui varatuomariksi vuonna 1941 ja perusti oman asianajotoimistonsa vuonna 1943 – toisena naisena Suomessa.

Jo kotitilallaan Kärkölän Maukolassa Sipilä kiinnostui isänmaallisesta ja yhteiskunnallisesta työstä. Hän oli innokas partiolainen ja liittyi järjestöön 12-vuotiaana. Partiotoiminta opetti Sipilälle johtajuutta ja vei ulkomaanmatkoille ympäri Eurooppaa. Sipilä toimi Suomen partiotyttöjärjestön ylijohtajana vuosina 1952–1969. Helvi Sipilä kuului ylioppilaslottiin. Sipilä kutsuttiin koulutettuna ilmavalvontalottana palvelukseen, vaikka hän odotti ensimmäistä lastaan. Sipilän talvisota kului päivisin käräjillä ja öisin ilmavalvontatornissa.

Sodan aikana naisjuristit muodostivat merkittävän työvoimareservin tuomioistuinlaitoksessa miesten jouduttua rintamalle. Sipilä toimi koko elämänsä ajan naisten asioiden ajajana. Hän oli mm. perustamassa Suomeen vuonna 1945 naisjuristeille omaa Justitia-kerhoa ja hänet valittiin FIDA:n (Naisjuristien Kansainvälinen Liitto) presidentiksi vuonna 1954. FIDA:n kautta Sipilä tutustui laajasti naisten elämään eri puolilla maailmaa. Hän toimi YK:n naisten asemaa selvittävässä komiteassa vuosina 1960–1968 ja 1970–1972. Tehtävä johti Sipilän lopulta YK:n apulaispääsihteeriksi vuonna 1972.

Eläkkeelle jäätyään Sipilä perusti UNIFEM (YK:n naisten kehitysrahasto) Suomen yhdistyksen ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 1981–1987. Hän oli ensimmäinen nainen, joka on ollut ehdolla Suomen presidentiksi. Sipilälle myönnettiin 12 kunniatohtorin arvonimeä ja useita arvomerkkejä eri puolilta maailmaa. Helvi Sipilä sai ministerin arvonimen vuonna 2001.