Moijanen, Eila

Eila Mirjam Moijanen os. Lehtonen syntyi 15.3.1921 Karstulassa opettajan perheeseen.

Talvisodan syttyessä vuonna 1939 Eila lähti muonituslotaksi Jyväskylään, josta edelleen kanttiinilotaksi Karjalankannakselle. Kanttiini oli aivan rajan tuntumassa. Kerran Eila joutui etulinjalle tuuraamaan kenttäkeittiön sotilasta. Yhtäkkiä hävittäjälentokone aloitti tulituksen, jolloin Eilan kämmeneen osui reestä irronnut terävä osa.

Välirauhan aikana Eila suoritti kuuden kuukauden lääkintälottakoulutuksen Punkaharjulla. Tämän jälkeen Eila oli lastenhoitajaharjoittelijana Jyväskylässä. Eilalla oli aikomus pyrkiä yhteiskunnallisen korkeakouluun, mutta jatkosota sekoitti suunnitelmat – hän joutui kanslialotaksi Elintarvikevarikko 9:ään Viipuriin.

Seuraava komennus vei Eilan lääkintätehtäviin Viipuriin Sotasairaalaan ja sieltä Itä-Karjalaan Kenttäsairaalaan, joka sijaitsi Äänislinnan pohjoispuolella. Lääkintälotan työpäivät olivat usein pitkiä ja raskaita. Vastuuta annettiin myös paljon. Kaikesta huolimatta Eila kertoi, että nuoret lotat osasivat iloita pienistä hetkistä. Toivo sodan loppumisesta pysy kirkkaana mielessä.

Eila tutustui tulevaan mieheensä luutnantti Hannu Moijaseen sodan aikana. Avioliitto solmittiin 31.12.1944, jonka jälkeen Eila muutti miehensä kotitaloon Nurmijärven Lepsämän kylään. Talo oli maalaistalo – iso karja ja paljon työtä. Eila ei ollut tottunut maalaistalon töihin, joten alussa oli vaikeaa. Lapsia avioparille syntyi kolme.

Eila hakeutui kodin ulkopuolelle töihin toimien vuosina 1974-1990 kotisairaanhoitajana yksityisille henkilöille sekä Helsingin kaupungin sosiaalitarkkailijana Nurmijärvellä, Vihdissä ja Tuusulassa. Hän on ollut myös aktiivinen toimija useissa järjestöissä Nurmijärvellä, mm. Rintamanaisissa, Nurmijärven Sotaveteraaneissa sekä SPR:ssä, Martoissa ja Lepsämän kylän erilaisissa toiminnoissa.

Eila on palkittu monilla arvokkailla ansiomitaleilla ja häntä on aina luonnehtinut positiivinen elämänasenne sekä syvä rakkaus isänmaahan.